Kerta toisens jälkeen palaan nuoruuteni muistoi halaan silloin riitti leikkiä olemises, veikkiä. Useasti sai siel nauraa huumori ol pitkää kauraa seassansa söhelsi toki joskus möhelsi. Ehdoitta ol juhlaa suvet liikutteli, handuu, kuvet uimasillaan polskaillen sukelteluis molskaillen. Joukos-olo rennost sujui venho päivin lahdel ujui pukseereita tutkittin saartenrantoi mutkittiin. Lauantaisin, siimanlaskut yöpypaikal viuhi kaskut enimmin kyl kahdestaan Matil pistehiä jaan. Ahonreunain tuoksut tuttui -metsätkin, kun paimenkuttui soilla sadun merkitys tuhansista lerkitys.
Paljot vuodet totistavat hymykin se unehtuu eräs haitta, kotistavat niska orvost punehtuu. Saa ei jalkoi kipittämään asumusten porteille -tarjui, kahvii lipittämään post ees merkkei korteille. Hyvät tavat laimenivat orpopojan osasta kaver-innot vaimenivat uupui, lähdön hosasta. Ohest-tsiikoo, nykytyötä mitä sentään suorittaa riimeilyissä huvi myötä karstoi pinnalt kuorittaa. Aika valuu vähennyksin täähän luonnon järjestys mihkään ettei lähennyksin -yltäinen ehk kärjestys. Iloa, et päivii riittää liepuskaakin pöydässä korkehinta tästä kiittää sisintäänkin löydässä.
Moni miettii, höhlä pappa riimeissään kun roikehtii toisest toisensperään lappa anti niukast poikehtii. Yksinkertaa vanhalpojal löytänyt ei tukea kuormaseensa siten nojal muusaks apui lukea. Jos ois käynyt toinentuuri haljenneet ehk haavehet perhepyöris, asuinkuuri kipeistäneet raavehet. Nyt on tätä, monomieltä yksinäisen yrtyä vipahuttaa helpost tieltä siit sit riittää myrtyä. Luvannut en kelleen mitään ennakoinut juttuja harhoi silti alkoi itään nimeltänsä, suttuja. Tänään ikä laittaa rajat kotipiiris kuljeksii muistamatkin vähän hajat puseroons mit suljeksii.
Hävettääkin riiminteko päivittäin näit purkeilee möllimäiseks kasvaa keko osin, itseens surkeilee. Enempäänk ei rahkeet riitä muurik menon vaimentaa -juonellista, järkee liitä yht ja samaa paimentaa. Talonukon töissä kuljin pöllihommii lumilla voimamiehest, roolin sulin heiveröinen sumilla. Jotenkuten leipää riitti rahat vaikka niukassa viikatteelkin laihoo niitti painosteessa tiukassa. Leikkiessäin nuottei piirsin arkee keveeks kampesin huoltentummii mappiin siirsin vähemmän näin rampesin. Samal saanut tyydytystä värssyjenkin väännännäst ei niin koe hyydytystä kelkkasensa käännännäst.
Pentti Pohjola 20040622 (20040622) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu