20040622 Elon rappusilla


20040622 Useasti sai siel...

Kerta toisens jälkeen palaan
nuoruuteni muistoi halaan
silloin riitti leikkiä
olemises, veikkiä.
Useasti sai siel nauraa
huumori ol pitkää kauraa
seassansa söhelsi
toki joskus möhelsi.

Ehdoitta ol juhlaa suvet
liikutteli, handuu, kuvet
uimasillaan polskaillen
sukelteluis molskaillen.
Joukos-olo rennost sujui
venho päivin lahdel ujui
pukseereita tutkittin
saartenrantoi mutkittiin.

Lauantaisin, siimanlaskut
yöpypaikal viuhi kaskut
enimmin kyl kahdestaan
Matil pistehiä jaan.
Ahonreunain tuoksut tuttui
-metsätkin, kun paimenkuttui
soilla sadun merkitys
tuhansista lerkitys.


20040622 Ohest-tsiikoo...

Paljot vuodet totistavat
hymykin se unehtuu
eräs haitta, kotistavat
niska orvost punehtuu.
Saa ei jalkoi kipittämään
asumusten porteille
-tarjui, kahvii lipittämään
post ees merkkei korteille.

Hyvät tavat laimenivat
orpopojan osasta
kaver-innot vaimenivat
uupui, lähdön hosasta.
Ohest-tsiikoo, nykytyötä
mitä sentään suorittaa
riimeilyissä huvi myötä
karstoi pinnalt kuorittaa.

Aika valuu vähennyksin
täähän luonnon järjestys
mihkään ettei lähennyksin
-yltäinen ehk kärjestys.
Iloa, et päivii riittää
liepuskaakin pöydässä
korkehinta tästä kiittää
sisintäänkin löydässä.


20040622 Jos ois käynyt...

Moni miettii, höhlä pappa
riimeissään kun roikehtii
toisest toisensperään lappa
anti niukast poikehtii.
Yksinkertaa vanhalpojal
löytänyt ei tukea
kuormaseensa siten nojal
muusaks apui lukea.

Jos ois käynyt toinentuuri
haljenneet ehk haavehet
perhepyöris, asuinkuuri
kipeistäneet raavehet.
Nyt on tätä, monomieltä
yksinäisen yrtyä
vipahuttaa helpost tieltä
siit sit riittää myrtyä.

Luvannut en kelleen mitään
ennakoinut juttuja
harhoi silti alkoi itään
nimeltänsä, suttuja.
Tänään ikä laittaa rajat
kotipiiris kuljeksii
muistamatkin vähän hajat
puseroons mit suljeksii.


20040622 Talonukon töissä...

Hävettääkin riiminteko
päivittäin näit purkeilee
möllimäiseks kasvaa keko
osin, itseens surkeilee.
Enempäänk ei rahkeet riitä
muurik menon vaimentaa
-juonellista, järkee liitä
yht ja samaa paimentaa.

Talonukon töissä kuljin
pöllihommii lumilla
voimamiehest, roolin sulin
heiveröinen sumilla.
Jotenkuten leipää riitti
rahat vaikka niukassa
viikatteelkin laihoo niitti
painosteessa tiukassa.

Leikkiessäin nuottei piirsin
arkee keveeks kampesin
huoltentummii mappiin siirsin
vähemmän näin rampesin.
Samal saanut tyydytystä
värssyjenkin väännännäst
ei niin koe hyydytystä
kelkkasensa käännännäst.

Pentti Pohjola 20040622 (20040622) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu