20040621 Huvia ja harhaa


20040621 Morsiimella...

Oltiin serkun kultahäissä
laatuparin lähellä
Anna-Liisan - Maurin, näissä
onneniloo nähellä.
Heidän olo harmoonista
lämmön toiseens tartutti
-aktiivista, - tiespä mistä
perhettänsä kartutti.

Morsiimella kukkaseppel
hiuksiansa somisti
sulhon myhän valoisuutta
äärelkäyvät omisti.
Ilmakin siin selkeneiksi
aurinko heit muisteli
pienimmänkin olonsärön
kauas kohdalt huisteli.

Tuollaisia, onnenperheet
-närkkien ei edetä
sorjat lapset, lapsinensa
fiiliksiä korotti.
Veljenkanssa, Yli aallot
sinnepäisest soitettiin
muistinvarast lähti haallot
pelkomme kun voitettiin.


20040621 Valikointi...

Riimejä kun rassaelen
pienuuttani peittelen
olonnurjaa hassaelen
konsteillani keittelen.
Arjenmallist pötköö kertyy
lähes tönkön tapaista
minivalkkooks helpost vertyy
sysäin nurjan rapaista.

Valikointi poissa kuvist
haikehitten mausteilla
tätä tehdään juuri huvist
ongelmaisren tausteilla.
Sopimatta kunnonmalliin
löysästottain lähättää
kadottanut taidonkalliin
ala-arvoist taitaa tää.

Iteäni ylläpidän
eikä muusaa mukana
kun noit turhii yhä idän
sileentävän sukana.
Miten metkint yksinsoutu
erakoituu hitaast tie
nollaantunut aikoi joutu
riskaannusta huutiin vie.


20040621 Sisaruksein osaa...

Perhejuhlis eilen olin
sivunurkil pakost polin
-kankealla kielellä
-apaattisel mielellä.
Sisaruksein osaat hommat
mua vaivaa, yhtyykommat
eikä montaa tuttua
-ulosantein, suttua.

Luontevuudenpuute rässää
sydämessään tämän kässää
ikäveikot vähissä
-hautapaikat, nähissä.
Kasikympin vuosimääril
näkemiitä, sanoo hääril
vikatemppu luullusti
ripeet ei saa kuullusti.

Onnes siltkin vanha raakki
virkaheitto äijänkaakki
jol ei tähti loistanut
nuhjakkuutta poistanut.
Muutamia, emämokii
samennutti, itstunpokii
häpeää siit surkeilen
riimeilyiksi purkeilen.


20040621 Mihin se henkinen...

Yksillä vähillä elossa menty
haitat ja kiusat ne pakosti enty
sivistys jossakin ylhäällä
älyisten haavinnois jylhäällä.
Vähillävartetut, kamaranpinnas
siinä on niukkakin edelleen hinnas
latvustensuuntaan jos tiirailee
pelkoa pöksyihin viirailee.

Mihin se henkinen urheus katos
toiveittentäyttymän ikuisest patos
näitä mä huutelen tuulelle
ehtis ees kerrankin kuulelle.
Osviitat hukassa, lappuset silmil
alista valotet, ujuttuu filmil
siinä ei sisältö sakene
rinnasta rutiste pakene.

Iloa toivoisi toveriks tänne
kiristyis kunnolla messevänjänne
ruumenist löytyisi jyviä
nimeltään, ehdoitta hyviä.
Sadut ois mukavii pehmukkeit mielel
kieltä vois lerputtaa silloisest pielel
ähäpäkutti nyt onnistun
lankun juur reunalta ponnistun.


20040621 Tyhmyyttään aihuutti...

Useinhan olen juur itseävastaan
elämä heijailee konstikast lastaan
niskureilt ovet ne suljetaan
yhdessä nysäkäs kuljetaan.
Maailma jyrisee ihan tuos vieres
uupuneel silti vaan hallussa hieres
kutisteen ydintä rullaten
närsenneit taimia mullaten.

Päivä ain iltahan, pulkkahan saatu
tiedä ei vähääkään, kupeesko laatu
onnutaank oikeista etäällä
-simpukkan, kuorehen vetäällä.
Hitsistkö tietäisi normeista, tolkuist
puseronalaisten herkkien kolkuist
uunin vaan pöngäksi passaten
ilonsa rippeetkin hassaten.

Tyhmyyttään aihuutti, etuistenkadon
suljeksi laiskana vahingos padon
mikä taas juututti sumihin
elämänmyötäisen jumihin.
Nollasta lähdetään jokainen päivä
usein siin kainalos, valmiiksi näivä
hahmoton möhkäle maastossa
raukkaistenrajoilla, paastossa.


20040621 Vilusääret...

Palella kun aina pitää
hermot siinä hajoaa
muutosmieltä juurkin itää
kohmetuksiin vajoaa.
Tuvan uuni kun ei käytös
sähkö lähes nollilla
ukkorukal, suru käytös
-yleisilme mollilla.

Vilusääret kun saa peittoon
jaksaa aamuu varttua
annostetta oikeet keittoon
ryhmysormil tarttua.
Naurusuulla miten menis
iloilmein vipeltäis
hetkenpääst jo kaikki tenis
olematoiks ripeltäis.

Yksityistä akkilointii
juurikin noist haitoista
miten entrais kelvoks vointii
suoreneisi taitoista.
Montaamieltä, yhdes päässä
ryöpsähteistä rytinää
nestekierto koivis jäässä
raajat täyttä tytinää.


20040621 Näin kun on...

Ihminen rapistuu perin ja juurin
vuosina tulleista tukuista
aktuel mentoppi, nitiste suurin
kaukan ei uppoisist hukuista.
Olispa ahnaampi, liikuntamieles
tarvis ei kylmistä väristä
nautimpii sanoja passailla kieles
uutteruut löytyen häristä.

Elämäntaito ei jokaiseen tartu
polla jos puisena kopisee
silloin ei ihmeemmin huomista vartu
moitetta meinigeil ropisee.
Näin kun on näkymät, laaksojenpuolel
vuorille turhaakin kiivetä
annetaan aikaamme tuskal ja huolel
pärkorii mölhöä riivetä.

Koivil kun kiskasee yllensä peiton
sopua alkavi syntyä
montusta ylemmäs ahkeroi heiton
tarkoita silti ei ryntyä.
Uusia konsteja otettais vastaan
biffatkaa ihmeessä älliä
sattuisi jolloinkin hommelit nastaan
etuittais kivasti sälliä.





Pentti Pohjola 20040621 (20040621) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu