20040610 Ontuilua


20040610 Yksin ois homma...

Tyhjäistä turinaa joutessaan pitää
vanhana ukkona ollessa
siltikin riimejä ketjussa itää
harmaja karva vaik pollessa.
Lopsoinnun heppaahan tarkoitan juuri
puisella päällä näit värkkäilen
kävipä äijällä kohdallaan tuuri
asioist jotenkin närkkäilen.

Yksin ois homma se hoitunut toisin
etteipä nettihin hypännyt
sivustakatsoja, pelkästi oisin
kotini kamariin typännyt.
Serkku hän laitteli lähtemät kuntoon
portteja uutehen raotti
ukko sai innostet moisesta tuntoon
jokaisen päivänä vaotti.

Etempääaatellen, hölmölt ehk näyttää
koska on juoni se hukassa
päätteisil soinnuilla plareja täyttää
niukasti järkevyys kukassa.
Ihminen tekee, mink hyväksi aistii
antamal sielulle lääkettä
omalle olemal tuottavi maistii
juurtaen etäämmäl kääkettä.


20040610 Jotakin aitoa...

Tuuria tarvitaan, aamuin ja illoin
menennänmeininki käytössä
haasioilthaku on jännempää silloin
vihreä merkvalo näytössä.
Omista puutteista hullua puhuu
ronikkoon itseä reivata
autmaatist kertyilee haittaista huhuu
tarvimat lisiä veivata.

Ihminen yrittää itseään löytää
vähiens sekaan vaik sotkeentuu
kataksii taidoillaan tyhjyttä pöytää
uskoen, yritän notkeentuu.
Jotakin aitoa, kussakin erii
tarkemmin jos sitä tsiikailee
naruja konsteillaan tutusti kerii
harvemmin etuaan liikailee.

Pienestä löytyvät aatteittenidut
antamal askareen opettaa
ettei noin tapahdu, ikäsi kidut
sellainen sotkenta lopettaa.
Valoa riittää, kun nähdä vaan jaksaa
kesässä tänäänkin kuljemme
sovustieläntä palkkion maksaa
honkoilunhalut jos suljemme.


20040610 Oman kun oivaltaa...

Ihminen vanhenee, keinonsa vähii
ettei voi parastaan tavoittaa
siinä on uhkana, hukkaa et lähii
yhteysilointa ravoittaa.
Pakko tuos taipua nykyiseen menoon
laahautuu vähyytten saroille
noinkaan ei pelkästi laittua kenoon
toiminta sutjaisint aroille.

Keinoi on useita, harraste löytää
-maailmanmääriä  tarjolla
sielläkin tympeisiin pahimmoil töytää
viistoisuus aina jos varjolla.
Omans kun oivaltaa, kahmaista äkist
lyyti siit alkavi suosia
edistyspuolista nostella säkist
hävikinarkaa vaik kuosia.

Muun kun jo hommelun jättänyt taakseen
harraste huristaa rullaten
liioin ei vesiä kerryty haakseen
tekemä, tuntoa kullaten.
Annetaan mielelle, mukavainohjat
sileetä silloinhan syntyilee
eikä näy astiast äkkiä pohjat
äärehen vanhakin ryntyilee.

Pentti Pohjola 20040610 (20040610) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu