Kun täs olen vanha ukko lähtemistenpäällä lukko riimei viihdyks viritän itsee huomeen kiritän. Monii pikku, ärsyi, haittoi suuremmista ei kyl taittoi päiväst toiseen pakenee loppusoinnuiks sakenee. Hävettääkin moinen hoppu -joka sitä, - täyttyy roppu tyhjänpäisist vähistä orpopojan nähistä. Tiel ei ole kukkuloita -monttujakaan, suurest noita yhtä rataa lasetan punastellen asetan. Naurunaiheekskin tää sopis äijä melskaa, hengenkopis jos on seinät lähellä takapakit nähellä. Siinä silti uiskennellaan ruumenia puiskennellaan löytyisk aatteen rippuja kohdilleenkin tippuja.
Harrasteet voi löytää työksi päivittäiseks, tukivyöksi joit ei ilman halua huomeneensa valua. Nuotinteko oli sitä hennonut ei jättää mitä aikanans silt väheni lopunpäätös läheni. Riimittelyt tiukemmassa osittain, vaik suuri hassa yhdensortin yritet selvänoton pyritet. Mik et ajaa, kynänvarteen laittaan sanoi, riviin, parteen ote vaik ei ylene ekstrammaksi sylene. Toki tää on, hereilpysyy keventeitten, rullilsysyy niukkia kun haetaan arjenharmait paetaan. Viel kun lisäks tekniikoita serkun eväit, käyttäin noita vedäkselee äärelleen mielekkyyttä häärelleen.
Olemissaan konstei käyttää ulospyrky rinnan täyttää paperille paiskaten hyviitapoi raiskaten. Näin ne lähtee värssyt vesil automaatist tullen esil ilman suurta ähkyä vail kyl monast tähkyä. Päiväkirjast, eik nää passaa juttujaan kun ylest rassaa hetkii siinä kuluttaa esilnousseit suluttaa. Tyhjänpäivän turinoita oheenliittäin murinoita ei kyl sormel viitaten paikkoihinsa niitaten. Lievennettä arjenkulkuun joka muuten ujuis sulkuun voiko tällä puolustaa älympää, vaik sit ei jaa. Yks on rinki piirrätetty materjaali siirrätetty näitä läpsin loikkimaan arjentylsää poikkimaan.
Pentti Pohjola 20040607 (20040607) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu