Tulivat nyt nätit päivät koleudet taaksejäivät suvi mallaa rehevää vanhallekin metkaa tää. Lahti on kuin sorja helmi aallokko ei enest telmi pientä viret pinnassaan haikeet tuntee rinnassaan. Kotipihalt välkkää meri iltapäivin hopeit keri silmät ihan sokasee -jepulmetkaa, tokasee. Ennen oltiin vedenäärel aamust iltaan, paljaal säärel pohjanmuotoi tutkittiin -saiko valkeen käärön kiin. Perään märkä haihdutettiin kalliolle vaihdutettiin sopivas se kulmassa ettei lämmöst pulmassa. Välil käytiin tietyst syömäs kupuseemme safkaa lyömäs taasen rantaan kipite onnisesta lipite.
Nutikkan ei ollut huolii pelkkiä vaan, kivanpuolii jaksoi juosta ahoja sil ei oltu lahoja. Uinninporsket, aamustkäsin rusketutti, kropan, pläsin antoi ruokahaluja -vedenääreen paluja. Tuosta kaikest jatkui kierto illanhämys mäel lierto aitanpunkkaan nukkumaan huomes taasen kukkumaan. Sitten löytyi muita toimii robotoinneist piti poimii heinähäkeis hyppiä klapei suojaan nyppiä. Vuodet nyt jo, loppusuoral rukkaset ne kuivuu nuoral tupaukon tarussa ilommat väh karussa. Onneksi saa vielä elää kiitostahan pelkkää helää läheisille juurikin -velkataakka suurikin.
Nyt on kiire, sivumennyt hötäköihän töissä en nyt harrasteis vaan hyräjän -ohemmasta kyräjän. Toisaalt, ei se sitä ole jalkaahan en maahanpole ilommastkin yritän sopuisuuteen pyritän. Edelteet vaan, hiljapojan jok jää monast taakse ojan -saattavista erossa maksumiesnä verossa. Lohdukkeeksi riimei lykkään tuhertelust juuri tykkään kopastani keräilen naivejakin peräilen. Suvi on nyt suuremmoista ihastellaan eduist moista lahdenvälkkeen hopeast vehryynkasvust nopeast. Riemun tuottaa, et saa liikkuu miten missä aikaans kiikkuu vastuut ei oo niskassa ollaan löyhiin viskassa.
Pentti Pohjola 20040604 (20040604) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu