Elo ja olenta haasteit ei vaadi jollei noit pyrintöi korkeelle laadi siellä ois oltava ryhdissä pelkkien plussien nyhdissä. Arkinen ihminen kohtuuseen tyytyy liioista rappusist menentä hyytyy äly ja teot kun hajottuu maljassa pinta se vajottuu. Koulun jo alku ol, iloo ja piinaa lahjemmat keulille äkisti kiinaa sieltä sit lellikeiks ylentyy muu sakki vastaavast hylentyy. Tietysti toimis nyt tollompkin toisin vireempi itsekin varmasti oisin eipä kyl auttele ajassa ootot kun nollaisen rajassa. Haettu hengelle sopivii kohtii tuolla sit täysillä, toimia tohtii vähäinkin varustein repulla iituvaks mallatul hepulla. Vuosia mättynyt runsaasti pinoon lapikas joutunut useinkin vinoon huumorist evästä revitty syystäns ei hajammal levitty.
Marjat jo poimittu, ukkona ollen kapsa ei kavio runoisen pollen tyhjyyttä vuosissa täytetään ahkeroilt etäämmäl näytetään. Ei ole saldoa, siivillenousuun pupu on pistäinnä papparan housuun syytä siis asia ymmärtää lupsempi makuhan suuhun jää. Rajat siin lähestyy äkkiä toistaan hitsistkö silloin ees kykenis loistaan vähillä ällien tähteillä suutahan kuivaisi lähteillä. Puolestapuhujii, missähän heitä taitavat suikkeilla erisii teitä omilla apajil viihtyen erisist asioist kiihtyen. Lähimmäismieliseks jokainen joutaa aaltojahalkovaa purttaan kun soutaa rantojensuuntaisest vedellä konstit on yhtä kuin edellä. Tarveis siis toimia, älyäkäyttäin vaistoisenposaansa ikuisest täyttäin siitä ei sakkoja anneta pitkästi kaunoja kanneta.
Luontevuus orvolta vuosissa hukkuu eikäpä osais ees hoidella tukkuu kanskäynnin nimellä mainittuu järkevänsutjakast painittuu. Horjunnan hoksailee, etäält jo aivan parlastiin lastatun, pehmenneen laivan missä on kompassi hajonnut veslinja entisest vajonnut. Elämän merellä tuulet ne tuivaa kohtaa ei silloin oo yhtäkään kuivaa ves kun se vaaktasos vilajaa hytinät immeisel tilajaa. Rohkeut löydä ei, vispaavin polvin toisesti täytyisi näpstyä kolvin millä se huominen tinataan loskoottii uusihin hinataan. Kelpaa nyt kesällä, päivyt kun paistaa mansikansorttiselt askellus maistaa lintusten laulua kuunnellen tunteittentilaansa muunnellen. Uskoa ei pidä jokaista satuu silleen jos hunkajaa, pianpa katuu niukempaa linjaa vaan pitäen järkiselt alustalt itäen.
Vanhalle vähäkin monesti riittää jutun kun toiseensa totutust liittää hylkimät yhtäkään asiaa säästellen raapeilta rasiaa. Näyttäis vaik tylsältä, ikäisen meno päällinnä kuitenkaan ei ole teno etempää, erheelt vaik näyttäisi konetta kohtuusti käyttäisi. Arjes jos arkailee, hullusti hoituu mielisenmatalaks pahimmoil koituu otetaan ohjaimet tiukasti -ulkoiset painehet niukasti. Keveemminpärjäävii, onhan tok heitä ettei nuo vastukset vähimmäst keitä joilla on lusikka kullasta useil silt arkisest rullasta. Luottamus alkaa jos ihmiseen laskee ylen siin sitkasta kuokkia kaskee väsymä vähentää tulosta etääl jää parhaasta sulosta. Hiljaisna tarvitsee silloin juur olla keveemmin keikkuilee aalloilla jolla tehdään, mit eniten mielitään samalla älist jo kielitään.
Pentti Pohjola 20040531 (20040531) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu