Mielessä jos tasapaino yllä eihän tuonne vaino aina estein ohitse linjast hyvii kohitse. Jokaisest ei ole tuohon uppoo sukset monest suohon katumia kerääntyy nolouttaan perääntyy. Helluntaissa, olonviisar ehkpä alakantis piisar itseäni tarkoitan parhaan luotain karkoitan. Yksinäisen yrityksii mieleniloon pyrityksii riimeilynkin tähtyissä sillepolul lähtyissä. Kertoot monet, yhteisonnest sopuisuuden tuomast ponnest aina rauha rajaton mielentäysi, ajaton. Sattumukset eloo ohjaa niinkin, että parkka pohjaa toivoo ei silt hukata -kaktuksilla kukata.
Kun on jäänyt oheen kiire nonist hommist, sivuunsiire tuota aikaa käyttämään ruoppamonttui täyttämään. Pännäkättä pyöritetään aatoksia nyöritetään että löytyis iloa huomisiimme siloa. Jokainen ei parast tapaa -sillälailla ollen vapaa ohemmasta älläilee kommenttinsa tälläilee. Suvi mehmentelee mielen nätistelee ronskin kielen ärräpäisist erottaa tuota itsel terottaa. Nyt juur kesä parhaans näyttää rintalastan alust täyttää ukkonakin oivaltaa lahjanahan tämän saa. Riittäisi vaan eessä vuosii hällekin, jok nyt ei kuosii onnensiruist osalle kurkottuissa posalle.
Hetkes hudin lojol riimit olettais, ei nämä viimit putkestahan puhallan yhtärataa suhallan, Pahennust en hyväksyisi itseäni kaateel myisi rauhanvirras valuissa aatteisineen haluissa. Vähil keinoil, melkein tyhjil erottautuu arkinyhjilt totuuteni paljastan riimikonin valjastan. Sillä sitten kopsutellen nuppilähtöist ropsutellen ilman hyödyn häiviä -piiskaloin vaan näiviä. Koneelle sit rapistellen valmiiks-saadut kapistellen -aviiseist taas asiaa raotellen rasiaa. Näist ei selvii, älynmäärä diaknoosi helpost väärä tyhmäks itsein totean ainkin siten potean.
Pentti Pohjola 20040530 (20040530) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu