20040521 Klimppejä pinoon


20040521 Omat toimet...

Vanhasta ei kukaan piittaa
handullansa huitoin viittaa
pysy ukko loitolla
näin me ollaan voitolla.
Tuolleen voisi kehnost olla
keikkusisest merel jolla
synkät pilvet niskassa
tunkiol, et viskassa.

Omattoimet, jos ne topis
kokee tilans, kuin ois kopis
mis ei sielu siristy
ytimeltään piristy.
Kyllä näinkin hengis kestää
räyhän ilon silti estää
huumori et hämympää
tyhjäntuntu pinnal jää.

Leikkimieli ei saa hukkuu
moisin avuin rauhas nukkuu
päiviensä virrassa
lointen riittäin pirrassa.
Yritetään tavutella
reittiämme havutella
marjokin juur teki niin
pattein tarttuis suksiin kiin.


20040521 Mutta kuinka...

Helatorstai vieteskelty
kuntokierrot tieteskelty
iltapalat mahassa
pulleus kyl pahasta.
Pitäis jarruil syöntipuolta
läheisilhän antaa huolta
-elät hoikkan pitempään
tykönäinkin vaaran nään.

Mutta kuinka kutistuisi
grammoistansa rutistuisi
keinot siihen vähissä
huomisien nähissä.
Tottu ajaa komerolle
jäisenkaapin somerolle
makusteleen hyviä
edelteiset syviä.

Kiloi toki ihan liikaa
harvemmast sit peilist tsiikaa
ollaan liian velttoja
muodistamaan helttoja.
Vitamiinei, lääkeit muita
ehontamas, lihoi, luita
näillä maaliin ravataan
purkkejamme avataan.


20040521 Olen vanha...

Kuk meist miten mutkaelee
tehtäviään tutkaelee
nuukast täst en piittaile
handupystys viittaile.
Itsel annan jonkun avun
laittamalla, tasatavun
siitä riittää iloa
nujertamaan piloa.

Olen vanha, enkä viisas
sivuraiteel siispä liisas
tuonnempia tuumimaan
yritteisest tsuumimaan.
Mon näit laittais, lootanpohjal
pölyttymään, annit ohjal
ukko leikin viskaten
hereil oloo riskaten.

Kun ois edes, taidonkanttii
mut vaan pelkkää, sitä hanttii
joka edun kumoaa
tekniikka vaan lumoaa.
Päivä nousee aina uudest
hetken otan tilaisuudest
kiitoksia kantajal
elinpäiväin antajal.

Pentti Pohjola 20040521 (20040521) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu