Vanhasta ei kukaan piittaa handullansa huitoin viittaa pysy ukko loitolla näin me ollaan voitolla. Tuolleen voisi kehnost olla keikkusisest merel jolla synkät pilvet niskassa tunkiol, et viskassa. Omattoimet, jos ne topis kokee tilans, kuin ois kopis mis ei sielu siristy ytimeltään piristy. Kyllä näinkin hengis kestää räyhän ilon silti estää huumori et hämympää tyhjäntuntu pinnal jää. Leikkimieli ei saa hukkuu moisin avuin rauhas nukkuu päiviensä virrassa lointen riittäin pirrassa. Yritetään tavutella reittiämme havutella marjokin juur teki niin pattein tarttuis suksiin kiin.
Helatorstai vieteskelty kuntokierrot tieteskelty iltapalat mahassa pulleus kyl pahasta. Pitäis jarruil syöntipuolta läheisilhän antaa huolta -elät hoikkan pitempään tykönäinkin vaaran nään. Mutta kuinka kutistuisi grammoistansa rutistuisi keinot siihen vähissä huomisien nähissä. Tottu ajaa komerolle jäisenkaapin somerolle makusteleen hyviä edelteiset syviä. Kiloi toki ihan liikaa harvemmast sit peilist tsiikaa ollaan liian velttoja muodistamaan helttoja. Vitamiinei, lääkeit muita ehontamas, lihoi, luita näillä maaliin ravataan purkkejamme avataan.
Kuk meist miten mutkaelee tehtäviään tutkaelee nuukast täst en piittaile handupystys viittaile. Itsel annan jonkun avun laittamalla, tasatavun siitä riittää iloa nujertamaan piloa. Olen vanha, enkä viisas sivuraiteel siispä liisas tuonnempia tuumimaan yritteisest tsuumimaan. Mon näit laittais, lootanpohjal pölyttymään, annit ohjal ukko leikin viskaten hereil oloo riskaten. Kun ois edes, taidonkanttii mut vaan pelkkää, sitä hanttii joka edun kumoaa tekniikka vaan lumoaa. Päivä nousee aina uudest hetken otan tilaisuudest kiitoksia kantajal elinpäiväin antajal.
Pentti Pohjola 20040521 (20040521) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu