Piruiluu on vähän mieles ärtyisääkin joskus kieles haitoista et pumajan vähää tyhjää humajan. Linja ehkpä omanlainen nyökkää tuost ei liioin nainen miehillekin mölöä ukon jatkais pölöä. Asioitkin olis kyllä tasoin vaan ei sinne yllä viisaampien heiniä joilla runsaast meiniä. Äijävanha tupsuttelen omal lailla hupsuttelen riimeistä saa rohtoa vaik ei niissä pohtoa. Itsel juuri näitä värkkään oottain että kulkeis järkkään sirukin siin piisailee huumoriin jos viisailee. Tyhjäolo tukahuttais menjän itseens hukahuttais nyt ei kipu kimpussa -jos sit oiskin, - himpussa.
Tärkeennälkää ei oo mulla somemmaksi vuosis tulla vähän totta, leikkiä kohentanee meikkiä. Pitää nähdä, omat tarjot yhtälailla, haasteenvarjot ilman koului kyhätty halust pelkäst nyhätty. Raskas työ on poissa kuvist nautiskellaan hidust huvist jota tuhroo tarjoaa arki muuten varjoaa. Sielulle on ehtaa lääket tappelukses vastaan kääket etemmäs ei säteile -kaikennähneil päteile. Huvinvarjol räpsästelty oudoil aloil käpsästelty loppusointui tarvimaan ankehia harvimaan. Moisest pelkäst nyt on kyse siltkin värssy, tasanyse yhtäpötköö pomitan itsee henges lomitan.
Elämä on aina hyvä huomiseen kun viisaa jyvä olonputken niskassa parhaimmasti viskassa. Toki myöskin mokii sattuu ihan kuni, viskais hattuu ei vaan taida periä rullallensa keriä. Näitä tarvii suodatella yleisemmin vuodatella moisist riimit kasattu esimaastoo tasattu. Hutilyöntei myöskin näissä -puntareita, varttenpäissä kiukkua et kosolti laittattelee posolti. Pienest vähän huvitteisest ripsu sekaan kuvitteisest antaa velliin makua jatkeskeleen hakua. Ihan löysäst, vakaast ottain näpsimällä hengest kottain älkää moisist suuttuko ynsehiksi muuttuko.
Pentti Pohjola 20040517 (20040517) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu