Kuka meist ois mielelt rehti nurjasti jos kääntyis lehti jano, nälkä, yllättäis ahdinkoisiin pyllättäis. Tyhjäl vatsal, aatteet muuttuis omatunto kareil juuttuis sitä sopii miettiä hädäsolon viettiä. Sota tuo ain julmat esil rauhainenkin vihanpesil mit ei eeltä uskoisi rumihin et puskoisi. Irakissa hyvin näkyy millälailla viskoot täkyy puristaakseen tietoa eikä se oo mietoa. Raa-aksi ei eeltä luulis jollei faktatietoo kuulis siviilissä asuissa täydentuntuu masuissa. Tuolla sodan runteluissa peto helpost, aisapuissa silmät vihaa kiiluen veitsil kauloi piiluen.
Toukokuus jo viikkoin helle mieleistähän, monel, kelle vanhan väsy nujersi yl kun asteil hujersi. Nipsnaps kääntyi, ilmankelkka jopahan tuo, hitsinhelkka pakkas-öille pamahti kasvun tyystin lamahti. Muovikopeis lämmötpäällä etenkin juur öisin näällä lamput sekä patterit estämässä hatterit. Hennot taimet tykkää lämmöst jotta riittää, venyy tämmöst syötävyyksiin yltäen monii masui kyltäen. Yhtä tiukoil nätit kukat ilman suojaa, varmat hukat peitot puskil takkina harsonkauhteet lakkina. Pohjoiseen kun paiskas tuulen lerpahutti monen huulen äkkikäänteit ilmoissa kutakulloin filmoissa.
Sateentapaist juurkin meillä millien ei vainkaan teillä tuhutteluu karistaa nurmennuk silt einet saa. Toukotyöt läh talois tehty kosteet lohkot hommilt ehty aikataulus pysyvät porotteist vaan kysyvät. Elo tätä, maalaiskyläs valtaväylilt täysin hyläs autotonna motissa lässöö, haltuunotissa. Mopo varttuu ukkoo selkään reumaattista, kylmil pelkään suvikuumal päristän neljätkympit väristän. Työhön suhde, täysin nolla pikust keljuu tälleen olla mutta ukkuus rajottaa peruutteisil vajottaa. Ilo silt ei täysin hukas moni roito hieman kukas ruttupelii rypistän mälsänoloo typistän.
Pentti Pohjola 20040515 (20040515) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu