Olemanpalikoi paikalleen laittaa jatkuvan meuhkannan haitoista taittaa vuosii kun tarjottu kulussa eihän täs ihmeemmäs sulussa. Kielen kun käytössä oppisi jotain aina ei toisille niuraisest hotain oikeist siis osaisi mainia ettei ain katuman painia. Nythän on suvi juur alkamas täällä röheesti lämpöä, ylettä näällä vehreys silmiä siristää auringonantama piristää. Mitä nää meikäisen turinatunnit kuviteperäisii enimmät nunnit huomenna haitat taas kadonneet unhotteiks tyhjiksi sadonneet. Läheisii ihmisii pelkästi kiitän anteeksipyyntöjä toimistain liitän väärä mul ylpeys kimpussa järkisenkäyttö se himpussa. Tahtoisin ohjata aukeemmil vesil myönteisii mukavii kaivaen esil ikää jos annetaan yrittää keveemmil kantamil pyrittää.
Juhlaiset pyhät on konstisii heikol niinkuin nyt mullekin, jäpinäveikol useinhan suruista rotkotan itseä mollaten motkotan. Vapaus olla täs, kuinkapa sattuu ilmahan viskaten rempseesti hattuu tuostahan pitäisi tykätä onnessa kärryjä lykätä. Arka on allikos, täähän on totta yhäkin enenee mielessä sotta huonuutta polulta keräsin etanast ällimään heräsin. Sitten kun ojansa pohjalla lojuu täytisest mallailee raakkista rojuu lahjakshan saatua olenta vihjattuu ylempää polenta. Taitaispa sanansa sisälleen sitoo päällisenpuolisest rennosti vitoo kukaan ei kohottais kulmia -tietäis ees, jätkällä pulmia. Harhoista tehtyjä, risuiset aidat olemansäännöt ne, kapeet ja kaidat unhonkin osakseen hyväksyy kunhan vaan tallautuu tyhjiin kyy.
Erehteit enentää vuosienmyötä samassa suhtees kun lopettaa työtä haittaisten karikot kolisee kuntoisuus viemäriin holisee. Miksi on tällainen fiilinki mulla järkeväks iässä pitäishän tulla sortumat tyhjistä polvilleen tutustaa tanteret kolvilleen. Iloohan ihmisen pitäisi hakee riemuista remakkaa, joka on sakee ystävät ympäril piirissä kaikkinen kouhotus jiirissä. Pieni on sielu, jok tarpeetta kaatuu -senverran tsekkailla, ydintä, laatuu ettei ain tarvitsis hävetä uuninsapiilohon lävetä. Toisten on varassa touhuilut tässä omuudel varautuu, penkillälässä vuodet sen selväst jo näyttivät nurjpuolist evääkseen käyttivät. Anteeksi suokaa tää, marinainmäärä jousessa tähtäys ilmeisest väärä rivien välein jos hukuttuu kauenteet silloinhan tukuttuu.
Riimeihin pakenen vähäini kanssa eikä oo nautintoo useinkaan tanssa kunhan saa päivittäin pelailla aatoksii vyyhdelle kelailla. Siinä on sisältö, lähtö ja tulo enintä kuorruttaa karstainen sulo vapaana valheesta yritän rehtisentähtyyllä pyritän. Pyhinä yleensä tukala tunne jokaiselt suunnalta, henkinen nunne väärin et värttänät pyörässä ukko taas kiusaisiin kyörässä. Etuisii avuja ei osaa huoltaa milloinka mihinkin kontturit puoltaa näitä jos päässänsä rullailee yhäkin heikommin lullailee. Mistä sais ryhtiä, uutteista ujuu senverran selkeetä, toiminta sujuu tyhjienjauhanta lopettaa itseä älyiseks opettaa. Nöyryydenpuute kait kroonista luokkaa väärin et heiluttaa tylstynyt kuokkaa sisulla pitäisi sipaista eikäpä nuolaisten lipaista.
Pentti Pohjola 20040510 (20040510) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu