Kuulostelee kuntoansa passaellen tuntoansa miten jaksaa marhata haasteitansa tarhata. Aamustalkain usein väsys niinkuin vellii olis räsys juuri helteet enentää piiputtaen menentää. Itsekeskeist, eihän tämä kulunlaatu vaan se rämä voima pohkeest poistunut ilonläikky soistunut. Ote herpos talontöistä remsselit ne rapis vöistä viel kyl imur inajaa sitä peräs hinajaa. Nurmenleikkuut totutusti muutkin pientä, potutusti enin aika joudossa voimankeruun noudossa. Suventulon rinnas kokee täthän vartun, sitä hokee luonto kun käy kukkimaan äijää iloon pukkimaan.
Oudolt tuntuu moni juttu ettei äärehensä kuttu työ juur sitä sorttia lonkoilla ei porttia. Siit ei tulis yhtäänmitään rokulia joutuis pitään alustperäin romuna käskytykset tomuna. Vanhaatyylii nyt ei löytäis ohiraiteel pakost töytäis hanskat kauan naulassa tulenpuutet taulassa. Miten menkään sukset ristiin töihintarttu, valui mistiin harrasteihin harppasi sieltä sisltöö skarppasi. Itseisarvi, en oo mitään tuota joutuu käytös pitään kosk ei paukkui pyssyssä rutistusta rystyssä. Tällaista on vanhuksella haalenneena iloist hella uusikin kyl kiinnostaa onni vaan ei parast jaa.
Ajatusten leikkikenttä riiminpätkäin, esiltenttä isommast ei aiota kiiltokylkii taiota. Elo tässä, vanhan arkee jälki syystä tylsänkarkee moitteitakin mätkitty onneks osa kätkitty. Periaattees, hyvä olla vähist tehoist kyllä molla jaksamatta joutua enennä ei soutua. Kunhan kohoo pediltänsä alust etääl jediltänsä huilintarpeen kynsissä useest mieli ynsissä. Vuodet vieneet tyystin voimat nahistukset, korvainsoimat työn ei ääreen ängetä raskaanraatoon vängetä. Taakse jääneet yrittelyt olonpinnal pyrittelyt onneks vielä elossa kertoimina kelossa.
Pentti Pohjola 20040508 (20040508) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu