Suvenkeskel nyt jo ollaan ikkunoita auki hollaan paritkympit lasissa viihty ei se hasissa. Toukokuuhan usein viilee uuninpiisis, tulta, hiilee koht voi ilmat muuttua lämmönpaljot puuttua. Vaan ei ole tuost nyt huolta aurinkoisen käydään puolta sydämest ih rutistaa kiitossanoi putistaa. Lahti välkkyy kilojansa liplatusten ilojansa nättiä on tarjolla unehtuiksee varjolta. Nyt jo ruoho pönkii maasta hehkeämmät päästyy haasta silmut turpoo tupistaan kauneudet kupistaan. Jokasilmäl, nätintaulu säesteenä linnunlaulu oisko onnee aidompaa -levähteisest, taidompaa.
Olemalla itsel rehti sopivasti kääntyy lehti -elonkirjan sivuja menemii, ja hivuja. Pakkiakin tarve ottaa juurikin, jos liikaa sottaa huomistansa närkkien epäkelvoil tärkkien. Kielteisensä hallinnoida myötätuulten antain soida lainehilla laulella ilomieltään kaulella. Hyvin ovat pullat uunis ajankulu, harrasduunis tympeä ei tykyty rotkonreunal pykyty. Entistensä vaalimista uusienkin haalimista älyä min enentää sujututtaa menentää. Yksinään ois orvonreessä simmukaiset usein veessä läheisien lähellä onni tiukast nähellä.
Miksi pitäis liikkeel olla aina uudel katsannolla oletteita keräillen perusteisiin heräillen. Kasvaak hodus rutost järki terottuuko, älynkärki lähtemällä loikkimaan uteljaasti koikkimaan. Aiemmist sielt löytyy perus tuoltasuunnalt, enin herus kulttuurisii kukkia poljettuna rukkia. Vouhotteis eik liikaa liiket nurjanpuolist, touhunkiiket houreisiinkin heittoja riittämättä peittoja. Keskivaiheil kulkemalla ovii aukoin, sulkemalla jäsentelyt jetissä tuumia voi petissä. Elonlaatuu hellimällä riittäväst myös kellimällä aika tarjoo ohjakset vähenevät sohjakset.
Pentti Pohjola 20040506 (20040506) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu