Vaikka itsee usein sorsin toisiakin hieman porsin kiertelee kun aatokset löytymättä saatokset. Matalasta aidast yli helppout ei laiska hyli kakunrunsuus mielessä usein tähtyy pielessä. Oottopuolla valui hukkaan kalju kiipes ylös tukkaan pärstäkerroin nollilla sävellaji mollilla. Itkeä ei silti passaa rintalastast liikaa rassaa kurkkua vaik kuristais -eelleenpäisest huristais. Suventuloo mölläellen talvimieltä hölläellen ruohonvihreis kekkuloi paremmasti entist voi. Jokusii täs sanoi rivis aatelma ei hiukkaa tivis leikinvarjol lätkästy raakileena pätkästy.
Vanhanakin akkui lataa itsenskanssa, ollen pataa eikä revi rahkeissa -yltöisissä jahkeissa. Muistamal, et paikat hajal henkisestkin, luulis vajal annetuilla eväilä rumast kuin siin leväillä. Kortit lyöty aikoi pöytään eikä onnant helmii löytään päreet monast kuumentu -järjeltutkiis, ruumentu. Ylisanoi paiskaellen vetelyyksis laiskaellen hukkui ydin elosta nyt jo malli kelosta. Usutettu henkee juoksuun totuteltu, ajantuoksuun maalaismielen kulmasta pääsemättä pulmasta. Oiskhan onni annatellut heikkohenkist kannatellut liekuttanut toimimaan eväksiä poimimaan.
Puntaroida juttui koittaa älyllisel sijaa voittaa arkipäällä aatellen onnentoivol saatellen. Kesä tulee kotvas tänne eittämättä taipuu jänne ihan uutta vipinää henki heittää kipinää. Taivututaan loko-oloon eikä uppoil, kotikoloon minne talvel hautuili vetelyydest autuili. Ne kun muistaa, vuottenmäärät etääntyneet ripeenhäärät kulumia kehossa miinuksina tehossa. Sivustseuruu, päiväntyötä sujumpaa ei holliin myötä taakse jääneet töytäilyt ydimpien löytäilyt. Vartuskellaan vanhannahois aatoksiskin, ehkpä lahois kaljun alla kulkien ovii aukoin, sulkien.
Pentti Pohjola 20040503 (20040503) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu