20040503 Horteita


20040503 Matalasta aidast...

Vaikka itsee usein sorsin
toisiakin hieman porsin
kiertelee kun aatokset
löytymättä saatokset.
Matalasta aidast yli
helppout ei laiska hyli
kakunrunsuus mielessä
usein tähtyy pielessä.

Oottopuolla valui hukkaan
kalju kiipes ylös tukkaan
pärstäkerroin nollilla
sävellaji mollilla.
Itkeä ei silti passaa
rintalastast liikaa rassaa
kurkkua vaik kuristais
-eelleenpäisest huristais.

Suventuloo mölläellen
talvimieltä hölläellen
ruohonvihreis kekkuloi
paremmasti entist voi.
Jokusii täs sanoi rivis
aatelma ei hiukkaa tivis
leikinvarjol lätkästy
raakileena pätkästy.


20040503 Kortit lyöty...

Vanhanakin akkui lataa
itsenskanssa, ollen pataa
eikä revi rahkeissa
-yltöisissä jahkeissa.
Muistamal, et paikat hajal
henkisestkin, luulis vajal
annetuilla eväilä
rumast kuin siin leväillä.

Kortit lyöty aikoi pöytään
eikä onnant helmii löytään
päreet monast kuumentu
-järjeltutkiis, ruumentu.
Ylisanoi paiskaellen
vetelyyksis laiskaellen
hukkui ydin elosta
nyt jo malli kelosta.

Usutettu henkee juoksuun
totuteltu, ajantuoksuun
maalaismielen kulmasta
pääsemättä pulmasta.
Oiskhan onni annatellut
heikkohenkist kannatellut
liekuttanut toimimaan
eväksiä poimimaan.


20040503 Ne kun muistaa...

Puntaroida juttui koittaa
älyllisel sijaa voittaa
arkipäällä aatellen
onnentoivol saatellen.
Kesä tulee kotvas tänne
eittämättä taipuu jänne
ihan uutta vipinää
henki heittää kipinää.

Taivututaan loko-oloon
eikä uppoil, kotikoloon
minne talvel hautuili
vetelyydest autuili.
Ne kun muistaa, vuottenmäärät
etääntyneet ripeenhäärät
kulumia kehossa
miinuksina tehossa.

Sivustseuruu, päiväntyötä
sujumpaa ei holliin myötä
taakse jääneet töytäilyt
ydimpien löytäilyt.
Vartuskellaan vanhannahois
aatoksiskin, ehkpä lahois
kaljun alla kulkien
ovii aukoin, sulkien.

Pentti Pohjola 20040503 (20040503) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu