20040430 Harppoja


20040430 Iltpäivän läikkeessä...

Huomenna meillä on sitten se vappu
talvisel tutinal, poistojenlappu
ryysyjä vähentäin ruholta
estyen hikevän tuholta.
Meri jo vilkuttaa sinistä tuolla
eihän nyt hitsissä ikävään kuolla
antia ahmitaan roimasti
henkisenkestolle, voimasti.

Iltpäivän tullessa tarkasti sihtaa
eloisenhopeaa sieltä juur lihtaa
rinta et, tunnoista tukossa
avaimen kiertyes lukossa.
Kaikil ei tarjolla tällaista ole
vesienäärillä, arkeaan pole
meitä on siunattu onnella
oltaisiin otetust ponnella.

Laittaen syvälle rintahan muistiin
vaikuttais yleisest hommienluistiin
pikut nuo esteiset unehtuu
ruusuin kun lehdykät punehtuu.
Suuri on voima, mik tällailla jyllää
talsijan taivalta nättyydel vyllää
kiitoksen aatosta annetaan
ehommin kuormaamme kannetaan.


20040430 Aina jos myränä...

Hyvää on toisille tarkoitus jakaa
elämänkulku et sujuisen vakaa
iloa yleenskin tuotetaan
nöyrästi osaamme luotetaan.
Mitäpä ärryssään puoleltaan antoi
syyllisenreppua olallaan kantoi
ennenkuin ajassa laimeni
omassatunnossa vaimeni.

Tunteistaan hyvä ois jotenkin tietää
kulloista kuormaa et riitosti sietää
vankaus tuolloinhan vähenis
ihmisiinyhteys lähenis.
Aina jos myränä matkaansa jatkaa
sekavanoloista, sitä yh vatkaa
erist ois toimia pitänyt
hyötyjenorast siin itänyt.

Valintain edessä jatkuvast ollaan
raskasta meloo, jos vuotoja jollaan
olemanpurteemme pudotaan
seittejä henkisest kudotaan.
Ikää kun kertyvi, haitoiksi asti
enemmäl ehdinnäl, lukkoisenrasti
hollarit kapeemmal kääntyvät
toiveetkin sillensä sääntyvät.


20040430 Kansoja tallataan...

Suomi on syrjässä sotientuholt
iloksi vältytty tuollaiselt uholt
mitä on muualla menossa
ihmisten toiveet et tenossa.
Henki on halpaa, ja veri se vuotaa
pahuuden karikoil monetkin luotaa
yrittäin pomoiksi ponneta
toisia sisältöi onneta.

Kansoja tallataan, tuleen ja tuhkaan
aiemmin viitattu sellaiseen uhkaan
sitten jo ryntimään ryhdytty
helvetinkätyreiks yhdytty.
Panssarihirviöt terästä sylkeet
ilmojen vispilät, ohjuksin kylkeet
terrori päätänsä paisuttaa
kalmojenkatkuja haisuttaa.

Rauhaisten ihmisten piiloilla täytyy
sielunsa kaukana kotoa räytyy
loppuis noist tykeistä ammukset
ruskavanhirviöil, -  sammukset.
Miinat ja pommit ne poistoille kantaa
ystävämielelle tiloja antaa
nupit kaik alkaisi seletä
väkvallantäytisens, teletä.

Pentti Pohjola 20040430 (20040430) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu