Joskus tuntuu, veto loppuu mihinkään ei enää hoppuu vaarallinen tilanne -hakasväli, pilanne. Unohtuvat aikaansaadut käsityksist kaikkoo laadut miten täällä pärjäilee harmailla kun värjäilee. Olotila tämän määrää reippaanollen jotain häärää nuupallaan taas tukossa sujumukset lukossa. Vanhanmieli usein vaihtuu sutjastsuju, se kun haihtuu rahnuutteluks rupeaa eikä tipast upeaa. Sisällänsä kuormaa kantaa näkyäkin helpost antaa mik täs olen menijä pelkkä vastaantenijä. Uskoin nosta lippu salkoon kässäilis et yteelt talkoon padan täytyis porista höyryn nousta korista.
Kun on vähän, pitää tietää sanomisii, jopa sietää herkkä nahka parkita älyllisest harkita. Ain ei sisäl päivä paista elo makealta maista kipreilyä kehossa notkoilua tehossa. Pelko jos se siihen ujuu yhä huonomminhan sujuu ohjat kirpoo käsistä tummentuilee pläsistä. Madonlukui äännähdellen naakeleillaan käännähdellen unhoo oikeet asiat russaa raa-ast rasiat. Harmistuksii etäält kiertäin vähemmästi päivät hiertäin ilommaksi aukeaa salvat, lukot, laukeaa. Ain ei jaksa pokkuroida köhnimisis vokkuroida sietää etsii evästä hätäjarrust revästä.
Kehonkunto määrää tahdin ottaak omaks laadunvahdin hevostaanko hoputtaa kieltomerkkei koputtaa. Tokkurainen jos on olo paras paikka kotikolo löhöämään langeten ärsyt niskast kangeten. Ellei tajuu omaans tilaa huomisen jo samal pilaa märkii klapei tulessa jarrutpäällä kulessa. Sanatonta sähellystä puseralan ähellystä älä taivu oppimaan moskanmäskää koppimaan. Peräkkäin näin sanoi mätän jutunjuonen oheenjätän ei tuu liikaa laineita tutisuttaan maineita. Vähii vaan täs aikaansaatu höpinöillä nollallaatu arvaamalla tarinan putsaa löysist arinan.
Pentti Pohjola 20040428 (20040428) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu