Silloin kun ei töihin pysty hommiinlaittaa älynysty jotain et on vireillä kauennusta kireillä. Mahdollisii, pikkutouhut unohtamal täysin rouhut -ennen mihin kykeni avuillansa pykeni. Nyt tää vanhan valitusta yhtä riman alitusta kauemmas ei tiirata lähtöviival viirata. Pännäkouras, tutikäsin rypyttäen otsalt pläsin ajantapon alottaa riimihiirtä jalottaa. Tuntemuksiin tarkentaen poteroita karkentaen liikkeellähdön aatoksin homehtunein saatoksin. Elämiseen löytäis tulta noukkaa ei viel peitä multa henki joten jatkuaa kupoolis kun vatkuaa.
Hutoitemppui tulee tehtyy innoste et välil ehtyy nyt juur tuosta turisen itselleni murisen. Piti saada kannettava -shakkipeliin annettava eipä riittänt tehoja -löytynyt ei ehoja. Vaihtokoneen pitäis tulla katumieltä vahvast mulla turhaa lähdin hösäämään euronvähii lösäämään. Tänään, vaiko huomenissa korvaavasta, kotiinhissa moista en ois tarvinut ellei sielu sarvinut. Reuhto, huopuu, sehän tuttuu aihuuttaen hengenruttuu sekunthaaveil ratsastan nurjatpuolet katsastan. Yhtä tiukkaa, hanurostot perästpäisest kimpus kostot huonoin kauppain takia etääntymä sakia.
Rehelliseen yhä pyrin vaikka arjes paljon tyrin hajamielen kynsissä useet tovit ynsissä. Auon päätä, hoksaamatta juur tuonhetkist poksaamatta vihjailuita korville turhast ukko sorville. Mua veivät, hetkenhaaveet jälkitautin kimpus raaveet olin tyhmä tymikäs uuninpiilos hymikäs. Seurataitoi ei ees tippaa jononhännil moinen vippaa pitää itsee hävetä ansionsa lävetä. Takarivin taaviks rupee luulettek et tunne upee eripäiseen ohjautuu harituksiin pohjautuu. Näillämielin eloniltaan lahointilal, lankkui siltaan kestäis maaliin kulkea tyynnä silmät sulkea.
Pentti Pohjola 20040427 (20040427) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu