Vanhan mieli todel muuttuu hössöhenki, se juur puuttuu antais oloil tukea plussaksens vois lukea. Kuumi eivät enää haaveet noista jäljel ärseenraaveet ulkopuolta töllöttää vielkö murui mulle jää. Osannut ei rynnistellä äkkii alkoi kynnistellä tää ei minun heiniä surkistaa vaan meiniä. Yksin oltu, ijät ajat jäähtyneinä pysyy pajat missä takoin toimitaan helmet roskist poimitaan. Vähil siispä sitkostellaan kalikoi noit hengenhellaan älynnälkää tyydyttään pelonpoikaa hyydyttään. Harrasteissa, umpeuksis noiskin kävi monest muksis roinia et keräsi arjenkylmään heräsi.
Maltinkanssa ketkä tekee vetelevät, laadunrekee havantein jos esittää -kylmäilee, sun kesittää. Omis näpeis, ohjuunarut löysänpitäin kertyy parut älkää hitsis jättäkö tunkiolle mättäkö. Henki se on heikommaskin vajaaksi vaik jättää askin elonpitkin haalituis löpremmästi vaalituis. Täälläkin se toivo elää sordinoidust vaikka helää puser-alla pömisee rinnanseudus tömisee. Lompsa ikust nälänkouris sen on verran löysää touris ennenkin, ja nykyisin kauennettu pykyisin. Ihantyhjää ei oo pollas vielä viiraa joten hollas pännällä ja rutulla seuroihinsa kutulla.
Jossittelun vanha taito hölmöö olla pelkäst vaito särmissä yh kulmia ratkottavaks pulmia. Miksi menee, niinkuin nykyy enempään ei riitä pykyy hätähousun keinoilla hepposilla meinoilla. Näin ei ehdi sotkee lankoi vaikka kertyy yhkin vankoi huopuutakin matkalla ennenkuin taas jatkalla. Kynällähän riimei piirrän -uudestkäymät, mikrol siirrän tarkkailuu en tuplaile minkäänvertaa huplaile. Siin on kolme linjaa työssä viimeks, nettiinheitonsyössä miellyttävii toimia hetkes heelmät poimia. Oottolista, tyhjä esi niinkuin sangos seisoin vesi pikku räpse rikastaa huomensuuntaan tikastaa.
Pentti Pohjola 20040425 (20040425) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu