Moitteitkin oon ansaellut väärälkeinoin tanssaellut -äkkimutkaluonteella hommat usein juonteella. Konstikast tuot selitellä tilanteita, telitellä syrjäkulmalt sihdaten enempyyksii pihdaten. Nauttimista tästkin löytää -kukkuraista, mielenpöytää vaatimat jos unohtaa eväänalkuu nälkääns saa. Sekin selvää, mutkii matkas itsetunto usein hatkas porssimisen makuista kauennuttu takuista. Vekaruus kyl nostaa päätä loivennellen huomensäätä antaa pirtaan kuteita monenmoisii suteita. Lapsenmielest juuri lääke kauentuilee silloin kääke tunto jaksaa hamuta väärinpäisii ramuta.
Vähineni täällä tarvon onnistumat, aniharvon josko sitten ensinkään karavaanist perään jään. Edistyneet jaksaa painaa heilt myös löytyy köyhil lainaa neuvomisten muodossa iloksemme suodossa. Olemat kyl erilaiset tarpomassa, miehet, naiset tenavatkin kipittää elonkorvost lipittää. Ikä-ukkon paarustaen köntäkoivil löytää laen mist ei yli yhytä sankareiksi ryhytä. Ylemmäs ei siivet kanna kohtalo se, korkoons anna pohjanuurre pilkistää syystä rinnas, harmut sää. Toheloi kun hyvät hommat yllätteli useet kommat viisaampana perästä löysyi naru kerästä.
Riimeintekoo todel tarvin lähes päivin rassaan varvin ellei muuta kiintoisaa -soitteluissa siintoisaa. Ajatust kun juoksuttelee henkisissään tuoksuttelee nurjimatta toisia yön voi rauhas koisia. Uus on päivä yhä noussut aironkolke samal soussut kiitosmieltä herättää tantalusta perättää. Ikääkin jo, kasikympit mishän piili miehen sympit puolen vuoden takana levittyilee lakana. Huonol tuuril ehtii kuolla nurmen alustoita nuolla tipastkaan ei tietoa -kirpeää, sun mietoa. Läheisavuin ponnistellaan satunnaisest onnistellaan innoste tuo evästä verhot sivuun revästä.
Pentti Pohjola 20040420 (20040420) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu