Itsetärkyys kadotettu rennonpuoli padotettu eväät kun ne vähissä miten hiies lähissä. Kauempankin tärisyttää syvänsäikeit värisyttää menkhän paatti kumolleen altistuiko lumolleen? Syitä hakein, heikkoon tehoon pyrinnät kun juuri ehoon leikillisest lasettain täkyy vähiin asettain. Eläkkeellä hengis pysyy siit ei tarvi mitään kysyy pien on pala kakusta tarpeisen silt makusta. Onni, että huoment riittää kyynärpäisest kädet liittää yläsuuntaan sihdaten reikäisyyttään tihdaten. Unelmia lappamalla vääryyksiään tappamalla eloon värii kerryttyy äijänäkin verryttyy.
Mithän viisaat riimeist miettii ylhemmäl kun aikaans viettiit tuskin edes hymyyvät nautinnosti, lymyyvät. Kaikenlaista soopaa työnnän joutoaikaa kun täs hyönnän pienisielun laaduilla syntymästä saaduilla. Pelokkaakskin joskus tekee sulalla et vetää rekee kivist iskee kipinät mataloittaa vipinät. Lekurille huomen johtaa kokeinarvot siellä kohtaa paperilkin präntätty miinusteiks ehk läntätty. Tyhjil tässä, kännyylyöty porsastellen eväit syöty aatosahoin äärillä kuppereisil häärillä. Eipä tarvi tehdä tilii silmiään vaan suureks kilii -näkimien aukkoja jatkeskellen laukkoja.
Flunssankynnet hapuu ukkoo aihuuttaen, nenäntukkoo hytisemään laittelee enet ilot taittelee. Pyhät jäävät juuri sivuun arkipäiviin haaksi hivuu tuonne tönköst sihtaillaan haristeita tihtaillaan. Olemahan täyttä työtä löysätessä nälkävyötä ihra pötsis enyää supisteisuus, tenyää. Luja usko, kipi luokse vääräänsuuntaan ethän juokse mua pitää prässätä ymmärtämään kässätä. Ulal-oloi rennost heitän aatossoppaa, sitä keitän ravinteet vaan hukassa epäusko kukassa. Voihan räähkä mennä ohi saapumat ees täysin kohi taikasanoi höpötän lisä-ikään köpötän.
Pentti Pohjola 20040412 (20040412) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu