20040409 Pitkäperjantai

Tämäpäivä maineelt synkkä
vapahtajan, ristilkynkkä
sopis tuota miettiä
kuolevaisten tiettiä.
Yhä riittää vihaa, kaunaa
lämmitetään, raivonsaunaa
irakis, ja muualla
koston-enkel ruualla.

Miksi pahuus yhä jatkuu
siithän seuraa, rikinkatkuu
varpahille varataan
toistens kurkkuun karataan.
Paremmin vois pasmat laittaa
surunkierteen, siten taittaa
ei vaan löydy osaajii
hyvänhengel hosaajii.

Raakuuksist myös medioissa
lehteisivuil, yhtä noissa
kipu jossain tuttua
hurmeist saavat huttua.
Osa kansoist tapettuina
nurmenalle lapettuina
kärsimys siis rajaton
itkuntyrske ajaton.

Ellei koe koskaan huolta
laputtelee, päivänpuolta
sulkein korvat kaahuilta
mustuuksien naahuilta.
Kymmenkäskyis, selvät sanat
pahalt sulkuun pankaa hanat
rakkautta raamimaan
hengeniloo laamimaan.

Synneist tok ei karkaa eroon
naperost jo laittuu veroon
repunhihnat olalle
vaivojenkin kolalle.
Yksin tääl ei tarvi tarpoo
luonto kavereita arpoo
jostain voima ohjailee
purtilo jos pohjailee.

Suostuttaisiin vapaal mielel
lohdunsanoi löytäin kielel
tuollaisii ei liioiksi
rengeiksi ja piioiksi.
Onni monil tullut kylään
ettei joutunt sielult hylään
täyttäin rinnan rakkaus
toivontäyden pakkaus.

Pentti Pohjola 20040409 (20040409) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu