Tämäpäivä maineelt synkkä vapahtajan, ristilkynkkä sopis tuota miettiä kuolevaisten tiettiä. Yhä riittää vihaa, kaunaa lämmitetään, raivonsaunaa irakis, ja muualla koston-enkel ruualla. Miksi pahuus yhä jatkuu siithän seuraa, rikinkatkuu varpahille varataan toistens kurkkuun karataan. Paremmin vois pasmat laittaa surunkierteen, siten taittaa ei vaan löydy osaajii hyvänhengel hosaajii. Raakuuksist myös medioissa lehteisivuil, yhtä noissa kipu jossain tuttua hurmeist saavat huttua. Osa kansoist tapettuina nurmenalle lapettuina kärsimys siis rajaton itkuntyrske ajaton. Ellei koe koskaan huolta laputtelee, päivänpuolta sulkein korvat kaahuilta mustuuksien naahuilta. Kymmenkäskyis, selvät sanat pahalt sulkuun pankaa hanat rakkautta raamimaan hengeniloo laamimaan. Synneist tok ei karkaa eroon naperost jo laittuu veroon repunhihnat olalle vaivojenkin kolalle. Yksin tääl ei tarvi tarpoo luonto kavereita arpoo jostain voima ohjailee purtilo jos pohjailee. Suostuttaisiin vapaal mielel lohdunsanoi löytäin kielel tuollaisii ei liioiksi rengeiksi ja piioiksi. Onni monil tullut kylään ettei joutunt sielult hylään täyttäin rinnan rakkaus toivontäyden pakkaus.
Pentti Pohjola 20040409 (20040409) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu