Ratkaisut ei täällä synny kuokanvarres heiluu nynny ulkopuolt juur luulevat tummenteist kun kuulevat. Myönnän sisun puutteisuuden aatteest, työksi muutteisuuden hitaanlaiset hötinät enemmäst vaan pötinät. Omis uris ujuttelee lipsusuksil sujuttelee snaijaamatta toisia jatkeskellen koisia. Näin on voimat rajattuna kukkuraiset vajattuna ennen linjal lähtöä tsiikaamatta tähteä. Paranteeseen notkistuttu löysänläjäst potkistuttu kapealla kululla hidust vielä sululla. Antain ajan nuorrutella ytimiä kuorrutella tsiikain valon välkkyä sutjimassa kälkkyä.
Yhä jatkan alettua heti päivän valettua eväilleni ängetä taltisiini längetä. Milloin mitä murkinoiden rahjustaen yli soiden unohteisten äärillä painotukset väärillä. Hallinta siis usein hukas toivepuoli, ainoost kukas arjen laittais rajoja viskaellen hajoja. Nyt noit vuosii, korkeet pinot linjaukset silti vinot rosot hankaa rakkoja ujutellen sakkoja. Iltaanpäästyy, onnentunne väylät auki, ihan kunne ois vaan ruuti riittosaa nyhjimäl ei mitään saa. Soittopelin halausta riimeinääreen palausta näitä henki haluaa joutenpäisyys kaluaa.
Virheliikkeit tulee tehtyy siinhän ukon esit ehtyy mikshän olo nuljuaa harmisissa muljuaa. Vaikka kunne katsastelis äimisteillä ratsastelis lekoota vaan tarjotaan iloo sillä varjotaan. Pötyähän, juurkin haastan kevyesti hallin saastan enkä itke solkena haalenneena olkena. Tää juur elon palapelii miljoonata, siinä kelii sukset joskus sorassa halul viihtyin torassa. Muuntoleikkii kun ei osaa tuothan vanhaa väylää hosaa nurilleenkin nujuttaa suksta suohon sujuttaa. Huomenissa muutan tyylii ei tuu kupeisihin syylii pahuus mitä kasvattaa ärtymillä rasvattaa.
Pentti Pohjola 20040407 (20040407) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu