Morjesta ystävät!, - täällä sit ollaan omaani paattia laineilla hollaan kipparintaidot kyl puuttuvat asiat alkuunsa juuttuvat. Väärällä jalalla aina en herää -kuumia hiiliä päälleni kerää hauskankin haluaa ymmärtäää ol kuinka vaihtoinen olonsää. Seuraillaan ympäril, touhuja, lepoo välillä ravihin ohjastain hepoo riimienparissa pakertaa henkistä evästä siitä saa. Toisinaan tukkoilee kylläkin mieli ärheitä lausuksii turhasti kieli moisesta haluisi erota omuutta vanhankin terota. Eipä juur eväitä, onnisteensaral pikkasen pätikkää, haittojenvaral koirat ei kintuille kuseksi hikeä niskahan puseksi. Yleisest ottaen, vanhasti valuu orpous hetkittäin ukkoo kyl kaluu suhteisuus siltikin nähillä tarvetta pärjätä vähillä.
Palmusuntai juuri menos valonpuute, se ei tenos aurinkoinen möllöttää sinen keskel köllöttää. Nättei ilmoi nyt jo pitkään estelleet ei myrskyt mitkään suveen vauhdil valutaan tuon juur sorttist halutaan. Hermo lepää, päivänpaistees lintuinlaulu, sekin maistees korvat auki kuunnellen eteenpäisii suunnellen. Kun on leipää, päälle voita terveesthän ei kauas loita vitamiinei massuttain päivetyksiin tassuttain. Eteenpäisest kaikenkanssa ois vaik kökköö laadult tanssa nolon, vähän seuruuta hävetteitten teuruuta. Anteeks suokaa, laiminlyönnit ohenpihin, itsenstyönnit tavat vanhat vippailee milloinmihin kippailee.
Riimejä en nupis pidä hidaskestost, mitään idä liikkeellähtö ampumal tuumoota ei, tuossa al. Sekundaa on tietyst laatu mietekarist, ronainsaatu tyhjän silti täyttänee robotoinnilt näyttänee. Uskallusta tääkin tarvii pelkäämättä, netinsarvii jossa voidaan lynkata vastakarval, synkata. Omakshuviks tuhertelen kämpässäni nuhertelen ilman aatteenpaloa -tarkoitusta jaloa. Päiväkirjaa, tyhmänmiehen uurroksia laittaa tiehen tarve kun on toimia loppusoinnust poimia. Älkää näistä, hernet nenään vaikka menis suunta tenään koitan edes korjata mähellystäin sorjata.
Pentti Pohjola 20040404 (20040404) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu