Kevätaamuun heräillessä itsee vireil peräillessä tuntoontulleit tarkistaa ottaak enemp, mit ei jaa. Niinhän juur se homma hoituu avusteisest äijäl koituu ettei yksin talossa ollaan mones valossa. Vanhuusvuosis kulkiessa hötäköinnit sulkiessa mietteen antaa ravata -oviansa avata. Muisteloita menneist riittää nykytunnot, siihenliittää keitos tuosta kasautuu polunlinjaks tasautuu. Ärheilyynkin saattaa johtaa kipeäns jos ylläin kohtaa harkinta voi nukkua lisäin kiukun tukkua. Anteeksi se mulle suokaa riimeinteko, jälkiruokaa pahasti jos puhuksin -äijä, mieles suhuksin.
Jotkut luulee. täs ei huomaa mik on ilmein esiintuomaa yrmyilläänkö tiedosti vaiko ollaan siedosti. Elinikä huomioitu ikäväst ehk tuomioitu väärinpäisin perustein omalähtöin herustein. Sopu, sehän tavoitteena ystävyys juut navoitteena tulosteko enenee juohevasti menenee. Ain ei löydy hyötyyn syytä oksalla, tuot istu pyytä minkä sieltä nappaisi ummehteisens tappaisi. Kaikkinensa, sutjast sujuu elonpursi kareit ujuu leppeyskin lähellä usein silminnähellä. Tällaist tuo on vanhanmeno onnistuttaa, koht jo teno lainehilla liikutaan huomisiimme kiikutaan.
Ikä laittaa ukon hiljaks vanha polku tukkuu siljaks eväännälkää riittelee muistoi toisiins liittelee. Siksi riimit harrasteena jonninjouto varrasteena älypäistä etäällä kuorehensa vetäällä. Rosta naama, kehno ryhti ohenraiteel nuorest nyhti tuolla tiellä oleillaan uuninnurkas koleillaan. Lähtemättä loikkimahan pramimmalle koikkimahan niukat ne on tarjolla suuri osuus varjolla. Tälläerää homma makaa uudentulon ehkpä takaa kuluneet kyl kantimet harteinvälist antimet. Pikkuvärssyi raapustaen löytää kestämille laen ettei pelko pepussa sopimatont repussa.
Pentti Pohjola 20040403 (20040403) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu