Kaiken mitä tehnyt olen ajatukset lennost polen ei oo mulla avuja -Matikaisen havuja. Orpona näin riimei väännän sisäsuuntaan tunnon käännän yksinäiseen ohjautuu karikoilleen pohjautuu. Miks en kerro, kedonkukist värikkäistä, vaatteist, sukist kiiltävistä autoista rahantulon lautoista. En myös hienoist asunnoista tropiikeissa "pasunnoista" köyhä lapsest lähtien niukka, alla tähtien. Rehelliseen ehdoit pyrin siitä luulen, vähäst tyrin varkaaksi en vaivaudu poteroihin kaivaudu. Henkireikä, sanoi Asko mulle kronkat, puolikasko ilokaan ei unohtees arjemmas vaan punohtees.
Usein tuntuu, vääräs olen ihmisiä henges polen en kyl silleen tarkota tietoisesti karkota. Ristiriidat päivin arkee sointuvuuden laatu karkee hyvii kyllä haussa noinkin hapant maussa. Noist kyl tunnoist pyrin eroon aitoani saaden teroon ulkopiirteet kingertää olonratas lingertää. Tuskatus, se yhä vuottaa harmahia klanil tuottaa koulumieles nollilla se täs vienti"kollilla". Kertoilevat omist töistä mitä irtos milloin vöistä itselt se on suljettu erakost kun kuljettu. Johan naurais, aidanseipäät riimejäis, jos esil leipäät tyhjänpäivää nuherrat yksipuista tuherrat.
Huoliain estoitta papruille laitan näin juuri kumoan suurimman haitan pakko on jotenkin toimia rusinat pullasta poimia. Eihän täs hellitty tähänkään asti miinustenpuolille mätkäisty rasti tuhahtain, vihoissa syljetty henkisest elävän nyljetty. Noin ei kyl räikeesti, ihanpa juuri siltikin tekaistu välihin muuri annettu järkisest pakkeja käännetty vieläpä takkeja. Lunta kyl siedetään lisääkin täällä ei olla ihmeemmin äreellä päällä suomeksi siltikin äännellään kipeänkivii kun käännellään. Suurempii pyyntöjä, niitä ei ole -anturaa lattiaan, vaatien pole nielty siis karvaatkin kakkarat ol vaikka minlaisii makkarat. Ilonkin soihtua hulmattu innoin kyhärin niskoin, ja uppoisin rinnoin nätti ei maailmast katoa herkimpii vierteitä patoa.
Pentti Pohjola 20040402 (20040402) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu