Kaikki ei sopeudu yhteiseen muottiin vakiolinjaiseen, arkisentuottiin sentähden sukset väh ristissä parahin toveruus mistissä. Ylpeäluonteiset poliiseiks haluu vähempitoimisii juoruilla kaluu ettei tuo viitsi ees yrittää alemmil lavoilkaan pyrittää. Tuollaisii päsmärei laumoittain lällyy heillä on muka tuot, älyisenvällyy nuijempii sopii et moittia seurastaan kauemmas loittia. Eten, jos työpaikal hiljempii hakkaa kunniantunnosta täydesti lakkaa aina on kankoomas ilolta näkemät hahmoaan pilolta. Pystyisii nokkia, ylpeitä ilmeit kulmienalaisii vihaisii silmeit sellaisist kuva kun tarkentuu rodun jo havainnast karkentuu. Löytyispä enemmän lohtuisii sanoi auottais ihmisyys nimisii hanoi jätettäis synkeät moitinnat elämän parhaitten loitinnat
Kevät taas aktivoi siivoiluhommat naapureil kerryttyy kymmenet kommat milloinka missäkin käryää ärseillen tuollaisest täryää. Sahan jos purua tulelle tarjoo tunteja, päiviä, maisemii varjoo osaa myös asuntoon sisälle eikä sit haluisi lisälle. Rantojen ruovikot, massaista julmast ämmät ne haluuvat luistella pulmast kasaten märkiä vuoriksi hatikapskonsteilla suoriksi. Es-isäin tieto jo, märkä ei pala äläppä järjettä hoitamaan ala katkuaa useita päiviä aihuuttaa naapureil näiviä. Itsvarmoilt eukoilta tikut pois ottaa heillä kun kupoolis aattelus sottaa pelästyis, rähjäin kun haukkuisi juuri et tienovat paukkuisi. Tuota ei ilkeä tyhmille syöttää omuutta kestämään, kiusoja vyöttää siinä jos välit ne poikittaa etempii polkuja loikittaa.
Riimeistäin selviää, suorat ja mutkat täyttyneet toiveet, jop inhoiset kutkat ärtyväl luonteel kun meneillään allikkovesilkin veneillään. Ympristöhaitat saa karvat ne pystyyn järryää aattelu, tiukkuutta rystyyn eikö vois toisinkin toimia kerryttää kivoihin loimia. Niistä et kudoksist valmistais kankaan huolta ei tarvitsis loveta vankaan yhteistä ymmärret paijaisi esteitä edestään raijaisi. Roskienkärytteet, lopetusmieles niistä juur ärsyä purkautuu kielest järjen tuost pitäisi varottaa ettei sin ensinkään harottaa. Märkiä roitoi jos kekohon mättää tuossa nuo pisteensä nollille lättää naapurit saavat siin kakoa suunnitel maisemist pakoa. Eihän tuo vesmärkä roihusta tykkää paksua kitkerää, päiviä lykkää arvatkaa, tuleek siit kiitosta tuntoisten arvojen liitosta.
Pentti Pohjola 20040330 (20040330) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu