Tyhjiäin täs töpöttelen kotokonnul köpöttelen mielenriehut lopussa usee sählöö topussa. Värssyjä kyl yhä väännän pienuuteeni katseen käännän rapiseeko seuloilta hyvin etääl keuloilta. Untelois siis jotain huiskin ehkpä sivus myöskin tuiskin kun en löydä enempää aatoslinjaa menempää. Kosk on kato käynyt mieles suuri määrä sopast pieles vähään täytyyy tyytyä kalkkiviivoil hyytyä. Älkää olko käsiojos vuottamisensuuntaan nojos rattaat täällä rutajaa ukko sättei putajaa. Pönttö kaikuu tyhjyyttänsä omanvian nyhjyyttänsä leikilläinkin lasetan sanoi jonoon asetan.
Mulle suotu arkijärki toisaalla he, joil tuo kärki eristeises oleksin yksil sijoil poleksin. Uus ain aamu virkistyttää luontenalta tirkistyttää kiva kun yh elossa nesteit virtaa kelossa. Lehteinlukuu, ajantappoo puserostaan riimeinlappoo illoin telkun vahissa kiusaisessa tahissa. Mallaamatta ovat annit ruudunpintaan heityt kannit äärest helppo hipsiä pedille vaik lipsiä. Eihän tarjoi, ikäukol tutiseval olontukol vetreimmille viskataan heitä innoin riskataan. Rockia ja poppimusaa sithän tuutist yhä pusaa tosi-teevee viihdettä nuijimille kiihdettä.
Saanee aatel, mitäsattuu viskaamal vaik ilmaan hattuu remusteisten toivossa miten tääl nyt voivossa. Penkaellaan aivokopast löytyisk sieltä jotain opast nunninnat sais rauhimaan hössötykset lauhimaan. Käytännös jo onkin tätä ettei pääse kimppuun hätä riimejä kun roppailee aatosinvaa toppailee. Luulematta enempiä -oota edes menempiä hiljaisuuteen halua noin ei sieluu kalua. Tahtoo voi ees pysäyttää kaavintoja lysäyttää silloin kun viel hengissä jonkunmoises tengissä. Rahoilla ei mässäellä tuhluupuolt sit kässäellä leipää pöydäs riittänyt nöyryydellä kiittänyt.
Älytönt täs tömistellä ylöspanoist hömistellä niinkuin ojankaivua miettehille raivua. Keventää, tai sitten toisin joutenpäiten arjes loisin sama, mitä pakertaa elonjatkoo kunhan saa. Toheloinniks, hosuks muuttuu aatos karillensa juuttuu sieltä sit ei revitä hyödymmäksi levitä. Onk ees ollut sujuvaista puuttuuhan täs lähinaista joka mieltä lämmittäis untuville kämmittäis. Mutruttajan mielenlaadul yhelmäkseen nurinkaadul henkisest kun hötäkkää uupuu pannust pötäkkää. Itsetutki harrasteena niukanolo varrasteena lisii esil ongitaan tunkioomme tongitaan.
Pentti Pohjola 20040329 (20040329) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu