20040329 Natisteita


20040329 Kosk on kato käynyt...

Tyhjiäin täs töpöttelen
kotokonnul köpöttelen
mielenriehut lopussa
usee sählöö topussa.
Värssyjä kyl yhä väännän
pienuuteeni katseen käännän
rapiseeko seuloilta
hyvin etääl keuloilta.

Untelois siis jotain huiskin
ehkpä sivus myöskin tuiskin
kun en löydä enempää
aatoslinjaa menempää.
Kosk on kato käynyt mieles
suuri määrä sopast pieles
vähään täytyyy tyytyä
kalkkiviivoil hyytyä.

Älkää olko käsiojos
vuottamisensuuntaan nojos
rattaat täällä rutajaa
ukko sättei putajaa.
Pönttö kaikuu tyhjyyttänsä
omanvian nyhjyyttänsä
leikilläinkin lasetan
sanoi jonoon asetan.


20040329 Mallaamatta ovat...

Mulle suotu arkijärki
toisaalla he, joil tuo kärki
eristeises oleksin
yksil sijoil poleksin.
Uus ain aamu virkistyttää
luontenalta tirkistyttää
kiva kun yh elossa
nesteit virtaa kelossa.

Lehteinlukuu, ajantappoo
puserostaan riimeinlappoo
illoin telkun vahissa
kiusaisessa tahissa.
Mallaamatta ovat annit
ruudunpintaan heityt kannit
äärest helppo hipsiä
pedille vaik lipsiä.

Eihän tarjoi, ikäukol
tutiseval olontukol
vetreimmille viskataan
heitä innoin riskataan.
Rockia ja poppimusaa
sithän tuutist yhä pusaa
tosi-teevee viihdettä
nuijimille kiihdettä.


20040329 Käytännös jo onkin...

Saanee aatel, mitäsattuu
viskaamal vaik ilmaan hattuu
remusteisten toivossa
miten tääl nyt voivossa.
Penkaellaan aivokopast
löytyisk sieltä jotain opast
nunninnat sais rauhimaan
hössötykset lauhimaan.

Käytännös jo onkin tätä
ettei pääse kimppuun hätä
riimejä kun roppailee
aatosinvaa toppailee.
Luulematta enempiä
-oota edes menempiä
hiljaisuuteen halua
noin ei sieluu kalua.

Tahtoo voi ees pysäyttää
kaavintoja lysäyttää
silloin kun viel hengissä
jonkunmoises tengissä.
Rahoilla ei mässäellä
tuhluupuolt sit kässäellä
leipää pöydäs riittänyt
nöyryydellä kiittänyt.


20040329 Mutruttajan mielenlaadul...

Älytönt täs tömistellä
ylöspanoist hömistellä
niinkuin ojankaivua
miettehille raivua.
Keventää, tai sitten toisin
joutenpäiten arjes loisin
sama, mitä pakertaa
elonjatkoo kunhan saa.

Toheloinniks, hosuks muuttuu
aatos karillensa juuttuu
sieltä sit ei revitä
hyödymmäksi levitä.
Onk ees ollut sujuvaista
puuttuuhan täs lähinaista
joka mieltä lämmittäis
untuville kämmittäis.

Mutruttajan mielenlaadul
yhelmäkseen nurinkaadul
henkisest kun hötäkkää
uupuu pannust pötäkkää.
Itsetutki harrasteena
niukanolo varrasteena
lisii esil ongitaan
tunkioomme tongitaan.


Pentti Pohjola 20040329 (20040329) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu