Marianpäivä, sekä pyry ei kyl mikään suuri myry vanhat tuosta taalasi perusoloons haalasi. Kevät kulkee kepein kengin vähentäen, viluntengin lumet, alaspainussa koht sit ei ees ainussa. Aikarattait tunti eteen sotki parhaan olonreteen kääntele ja kuuntele -mitämilloin muuntele. Turhanpäiväist ajanmuutto olis vaan tuo yksi luutto ihan kivast pärjäisi eduiksensa värjäisi. Hatikaps! ja ollaan kesäs taivaanpollal roihuu pesäs ylemmäs kun ennättää säteit kuumast lennättää. Osattaisiin sopeutua toimiltamme nopeutua mielenviret verryttää rauhantunnet kerryttää.
Ikämiehen olos mutkii useeltkantilt sietää tutkii miksi hommat, näin ja näin joskus täysin väärinpäin. Liikkeellähtö tuottaa tuskaa kaikenlaista estet kuskaa mitenkään ei jaksaisi vaikka joku maksaisi. Kotipiiris käpsehtien henkisesti räpsehtien olo ihan parasta siin ei vähyys varasta. Toki ajoin orpo olo luonnepuol kun täysi polo vieraammil ei sanoja -aukoella hanoja. Meikää joskus jujutettu neulansilmäst ujutettu luultu täydeks torveksi joka pelkäst lorveksi. Ehk on hieman vetelöintii sitäkin, tuot metelöintii rauhan anot voimassa anteekspyynnöt soimassa.
Maailmal noit tuhotöitä räiskii päiväl, leimuu öitä ihmishenkii hukkautuu kasvamasta lakkaa puu. Terrorismi nostaa nokkaa syyttömiihän sillä sokkaa paukkuvyöt kun liivinä kuolema siin, hiivinä. Paratiisiin muka johtaa itsetuhon, kun sen kohtaa lajisiaan silputen veriläjöiks pilputen. Kuhun hukkui oloist järki raakaluuteen teroi kärki sithän passaa tivata perusteita rivata. Messevää ois iloon lähtee tsiikaella taivaantähtee ystävyyden vyötöksin mielihyvän syötöksin. Ettei enää tappamista kauhukeinoin lappamista riemu rintaa täyttäisi sopusoinnult näyttäisi.
Aina kun tuo ikä lisii suuremp pala kakust pisii toimintojen tyminä kolisteista hyminä. Hengis sentään yhä ollaan perinteisest itsee mollaan et oon köyhä kokemaan nollan palkakseni saan. Yrittelin joskus tuurii eipä toki, murtaa muurii kepeästi käpsehdin uunninnurkis läpsehdin. Nuotit sekä värssyt soopaa kuvittelis, pelkkää joopaa itse itsee komensin arkeani somensin. Peruslaiska värssyi värkkään olematoint, tätä tärkkään että aika kirisi huomenihin virisi. Suurempii ei, oottolistal antaa mennä, jopa mistal näil ei perus tivisty missäänmieles sivisty.
Riimit näyttää, olen hengis laatuisest, vaik kepeis kengis huvikseni piirtelen kömpelöäin siirtelen. Elämä täs, loppusuoral pehmeästi juttui vuoral oman ilon etsintää nurjamusten metsintää. Saattaat virnail harrasteille ukon riimein narrasteille leikillähän lasetan päätetavut asetan. Vaikka näkyyt, nettisivul tanakast ei hetkee vivul kunhan tuosta kuopasen pinnempia ruopasen. Arvaan että, tolpatvinos hataruutta löytyy pinost oppimatta otoille liirtaellaan sotoille. Minunlailla luritellen itsevähää kuritellen päiväst toiseen hinautuu jähmeilyyn vaik tinautuu.
Pentti Pohjola 20040328 (20040328) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu