Yhteistä yritet löytyä pitäis elämänpolulla, kulussa haaveitten ohitse täytteistä itäis ottojenannit ei sulussa. Raamit jos laitettu oikeaan kulmaan tehoista troppia moneenkin pulmaan ilo et uskaltaa fölihin suuntaista vakavuut kölihin. Missaus edeltää holtitont hakuu järki ei ole siin puikoissa unehtuu kirjata aiheittentakuu tuntpuoli häpeän tuikoissa. Noilla kun reppunsa pullolleen täyttää huomisen evästä ehdoit jo käyttää ankea asettuu taakaksi merkiten menemät raakaksi. Huumorinhukkaus kingertää mieltä tynnyri tyhjyyttä kolisee eipä saa naurua esille sieltä fiksummil palkinnot holisee. Voi mua raukkaa, ja voi mua parkaa lämpimäntarjonnat kauaksi karkaa ottakaa ohjakset ukolta äänensäsortaneelt hukolta.
Paljon tulee moitittua oikehista loitittua itsetunnon vähillä haittapuolet nähillä. Enimmin juur ilmansyytä viskoksissa, kaunaa, kyytä tekemistään mokista lasit irtoo pokista. Moista eihän ykskään haluis ellei mieltä vähyys kaluis olonorjaks leimautuu tuntehitta myllyy suu. Het kun lähtis järjenkanssa entraloituis nätiks tanssa pyörittäisiin piiriä tutkaellen jiiriä. Nauttimatoint, olonkakku somerikkoon iskee hakku aatepeltoo pöyhiissä itsevirheit möyhiissä. Kyllähän se onni ottais jollei ovii kinni lottais miinuksil vaan mulahtaa harmaisiksi sulahtaa.
Yksinolo kyllästyttää mutkistaen menoa omat virheet vyllästyttää nimeltänsä tenoa. Auttajii ei polul yhtään syömmenkirjaa tiiraten olonsrekee limas nyhtään harmaatkohti viiraten. Toisekseen, kyl pomoo ilman itseens eteen raijaten käsil saa sen torson filman vähäisyyttään paijaten. Minullakin, hyväänhalut ihan lapsest lähtien peräst sitten, kyyryspalut alla tummain tähtien. Perusta ei kyl noist horju opetteet sen näyttäneet mielenliikkeit, vähää torju harsteet, kolot täyttäneet. Vähimmistkin joskus noustaan ylänköjä sihtaamaan jähmeäkin alkaa joustaan täysil rupein tihtaamaan.
Pentti Pohjola 20040325 (20040325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu