20040323 Mujetteita


20040323 Tuostahan myös...

Riippuvuusko aina paha
vaikkei kysees olis raha
hommas että haittoja
-ylenrunsait laittoja.
Syöminenkin, eikö juuri
näläntunne, jospa suuri
pakkohaluun ajailee
harva täydest rajailee.

Tuotahan myös onnenkaipuu
nirvanaan et ällöst vaipuu
sulostetta nälkäänsä
kumotakseen pälkäänsä.
Arempiikin löytyy tuolta
et on kulut, hetesuolta
mistä juur ei puhuta
supsumalkaan suhuta.

Moraalil on kova koura
haittainen jos tipast toura
kuvitelmain kupeissa
matkoinpäässä upeista.
Pelko pois, ja rehti esiin
ruuhi ujuu, selkovesiin
naureskellaan mujuille
jarruimmille hujuille.


20040323 Vähiä sirpaleit...

Hukkaamiins hyviä monetkin suree
niskaansa raapii, ja kynsiään puree
miksi mä sotkeuduin sanoissa
erehdyin väärihin hanoissa.
Peräännyspolulle pakko ol taipuu
rintaa vaik raasteli, huoli ja kaipuu
ohitse onni nyt livistää
traagisest kupoolis kivistää.

Vähiä vaivoja monien mielest
nättein et sävel se häipännyt kielest
arki kun itseensä tarjoaa
onnemman etäälle varjoaa.
Toimia olisi pitänyt toisin
äijäisenpöhkönä mahiksein loisin
uskallus unohtui käytöttä
havitteenmaailma näytöttä.

Korvikekeinoilla paikkailla koitti
joitakin etuja tuolla ehk voitti
missä ei terintä tarvittu
siellä juur ankeinta harvittu.
Yksin saa miellellä ilot ja surut
laamia pöydälle tippuneet murut
pikkusest, huumorinhaaleilla
sutrataan sellaisil maaleilla.


20040323 Mitä on annettu...

Ihminen rakentuu monesta palast
sentakii kiintynyt useesta alast
nupilla tehtävist hommista
kehonsakestämän kommista.
Mitä on annettu, luontaista lähtöö
painaako hauiksil, tsiikaako tähtee
sillä juur sabluunans somistaa
huikkunsavieriä komistaa.

Toisilla ystävii, seulontaansaakka
monille orpuudest, painava taakka
ihan kuin, eväitä jaettu
valmiita pakettei haettu.
Pitää myös snaijailla omuutens puutteet
ylenkin hankalii löytäillä muutteet
valmiita latui jos vaeltaa
osansa ehyymmän luullust saa.

Enemmät useinkin, kauempan meistä
arvellen taitetaan asiast peistä
jos sanan merkitys kuluttuu
portithan äkisti suluttuu.
Olemanlahjaans voi reippaasti käyttää
haaveittenshaasia laulellen täyttää
pelon kun pitäilee tiessänsä
noruntaa vähemmän hiessänsä.


20040323 Ohest kivoint...

Ilo täs on hukkumassa
mälsänkäki kukkumassa
oman etuns tiimoilta
saalista ei siimoilta.
Hitsi hänest, mutkapolust
johan kyllään kaikenkolust
enemmäks ei irtaannu
sorjasäikeeks pirtaannu.

Nimipäivä uiksi luokse
moisest kyl en remust juokse
hivest jotkut muisteli
touhuumat täs luisteli.
Ohes kivoint käpsäellä
vähäisyyksil läpsäellä
ansiot kun puuttuvat
hodut tyystin nuuttuvat.

Sutitellaan voimillamme
niukenneilla toimillamme
uutta päivää hakien
kera saadun lakien.
Tällaisilla tuntemuksil
eipä ole luistoo suksil
pidätellään hevosta
unelmoidaan levosta.


20040323 Anna arvo...

Yksinäisyys riipoo mieltä
havahda ei usein sieltä
kovaa tarvii kestoa
virrassansa sestoa.
Toiset puhuu, näin juur pitää
edistystä että itää
minä tiedän jutuista
valoisist ja sutuista.

Anna arvo kuulemille
lääkettähän luulemille
esit aukee ammolleen
jäähyväiset kammolleen.
Pelkääminen, huono tapa
siin voi taittuu, edunvapa
kumolleen käy paattimme
uppeloituu saattimme.

Haittaisiaan hautaamalla
eduspolkui lautaamalla
järkiperään ylettyy
tallessahan sitten pyy.
Kiitoksia viskaan täältä
nukkavierun olonpäältä
älkää ansaan langetko
itsee suohon kangetko.

Pentti Pohjola 20040323 (20040323) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu