Riippuvuusko aina paha vaikkei kysees olis raha hommas että haittoja -ylenrunsait laittoja. Syöminenkin, eikö juuri näläntunne, jospa suuri pakkohaluun ajailee harva täydest rajailee. Tuotahan myös onnenkaipuu nirvanaan et ällöst vaipuu sulostetta nälkäänsä kumotakseen pälkäänsä. Arempiikin löytyy tuolta et on kulut, hetesuolta mistä juur ei puhuta supsumalkaan suhuta. Moraalil on kova koura haittainen jos tipast toura kuvitelmain kupeissa matkoinpäässä upeista. Pelko pois, ja rehti esiin ruuhi ujuu, selkovesiin naureskellaan mujuille jarruimmille hujuille.
Hukkaamiins hyviä monetkin suree niskaansa raapii, ja kynsiään puree miksi mä sotkeuduin sanoissa erehdyin väärihin hanoissa. Peräännyspolulle pakko ol taipuu rintaa vaik raasteli, huoli ja kaipuu ohitse onni nyt livistää traagisest kupoolis kivistää. Vähiä vaivoja monien mielest nättein et sävel se häipännyt kielest arki kun itseensä tarjoaa onnemman etäälle varjoaa. Toimia olisi pitänyt toisin äijäisenpöhkönä mahiksein loisin uskallus unohtui käytöttä havitteenmaailma näytöttä. Korvikekeinoilla paikkailla koitti joitakin etuja tuolla ehk voitti missä ei terintä tarvittu siellä juur ankeinta harvittu. Yksin saa miellellä ilot ja surut laamia pöydälle tippuneet murut pikkusest, huumorinhaaleilla sutrataan sellaisil maaleilla.
Ihminen rakentuu monesta palast sentakii kiintynyt useesta alast nupilla tehtävist hommista kehonsakestämän kommista. Mitä on annettu, luontaista lähtöö painaako hauiksil, tsiikaako tähtee sillä juur sabluunans somistaa huikkunsavieriä komistaa. Toisilla ystävii, seulontaansaakka monille orpuudest, painava taakka ihan kuin, eväitä jaettu valmiita pakettei haettu. Pitää myös snaijailla omuutens puutteet ylenkin hankalii löytäillä muutteet valmiita latui jos vaeltaa osansa ehyymmän luullust saa. Enemmät useinkin, kauempan meistä arvellen taitetaan asiast peistä jos sanan merkitys kuluttuu portithan äkisti suluttuu. Olemanlahjaans voi reippaasti käyttää haaveittenshaasia laulellen täyttää pelon kun pitäilee tiessänsä noruntaa vähemmän hiessänsä.
Ilo täs on hukkumassa mälsänkäki kukkumassa oman etuns tiimoilta saalista ei siimoilta. Hitsi hänest, mutkapolust johan kyllään kaikenkolust enemmäks ei irtaannu sorjasäikeeks pirtaannu. Nimipäivä uiksi luokse moisest kyl en remust juokse hivest jotkut muisteli touhuumat täs luisteli. Ohes kivoint käpsäellä vähäisyyksil läpsäellä ansiot kun puuttuvat hodut tyystin nuuttuvat. Sutitellaan voimillamme niukenneilla toimillamme uutta päivää hakien kera saadun lakien. Tällaisilla tuntemuksil eipä ole luistoo suksil pidätellään hevosta unelmoidaan levosta.
Yksinäisyys riipoo mieltä havahda ei usein sieltä kovaa tarvii kestoa virrassansa sestoa. Toiset puhuu, näin juur pitää edistystä että itää minä tiedän jutuista valoisist ja sutuista. Anna arvo kuulemille lääkettähän luulemille esit aukee ammolleen jäähyväiset kammolleen. Pelkääminen, huono tapa siin voi taittuu, edunvapa kumolleen käy paattimme uppeloituu saattimme. Haittaisiaan hautaamalla eduspolkui lautaamalla järkiperään ylettyy tallessahan sitten pyy. Kiitoksia viskaan täältä nukkavierun olonpäältä älkää ansaan langetko itsee suohon kangetko.
Pentti Pohjola 20040323 (20040323) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu