Kaikenlaista riimii työnnän alttiutein tuohon myönnän ruumenisii heittoja vailla järjen peittoja. Leikkimällä loppusoinnuil yhä uudest mässää toinnuil arkeaan kun kampeaa tyydytettä hivest saa. Ol nyt vaikka, mitenpientä rippunen siin seas lientä vähimässä paineita tyyntämässä laineita. Järkeilyittä, tärkeilyittä minkään kuplan särkeilyittä kynäl annan kyytiä usein ilman ryytiä. Näin sit aikaa myödöks väännän ruorirattaan leikist käännän ukkomielel ollessa vikuria pollessa. Hirnahdelkoon, ilon etsis sujutelkoon kuvainmetsis vähinvaroin vallassa parahises mallassa.
Tarmot täs on hukuksissa elinpiiri nukuksissa yht ja samaa märehtii vähäst jopa ärehtii. Ottanut oon, vikaanvimppui homeisia hengenlimppui ravinteet joist kadonneet mielihyvän padonneet. Lojokohta huomioissa järjellistä tuomioissa itsenniskaan heitetty kivuntunnoin keitetty. Antain vallat viihtyvyydel rennonräpsyt kiihtyvyydel uskonee, et onnistuu jetist lankult ponnistuu. Kaukana on monast tuosta eikä irti edes suosta hetteiköitä, hötöistä unkehien mötöistä. Sitten joskus aukee luukut valikoidaan, laadut, kuukut oispa plussii tulleina ilonlaadut pulleina.
Rakennetaan itsee kasaan luulot sekä tiedot tasaan näillämielin onnistaa ahkeruudest palkan saa. Takarivis, iät hännil sepä se saa mielen pännil eikö riitä ryhtiä oikehista nyhtiä. Liian viisaaks tääl ei tule -yli liukkaast suksi kule ajatellen asiaa lonkoaa jo rasiaa. Kaikki peliin, se on sääntö näin vast riittää huomeenvääntö tuon jos ottaa töpösti printtaukset köpösti. Ihmisyyttä ajatellen yleisestkin pajatellen ei oo sumuin seurassa -valppahasti teurassa. Unehteitkin kertyy koppaan säännöt haalentuvat oppaan intoo äkist etsimään remppaisia metsimään.
Pentti Pohjola 20040319 (20040319) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu