Urheakin mielis olla jos se keikkuu laineil jolla ei het pupu pöksyissä kun on menoo töksyissä. Pelot pitäin ehdoit kuris huuliaan vaik miten puris tarkoituksist hakuja imeskellen makuja. Eläjä tääl harvoin muuttuu joustavuutta, sitä puuttuu selkärangan etsintää toteumatta toive jää. Laillamme siis löpsötellään ehkpä matkal höpsötellään peräst riittää katua hom ei ollut satua. Yht sun toista, tulos, menos harvemmasti, selkäkenos kupoolissa kumisee aatosryöpyt humisee. Pieninä on tänne tultu vanhempainhan silloin kultu juur ol aikaa parasta mit ei huomen varasta.
Monast miettii tuotkinpuolta läheisil, et tuonut huolta tahtoen, tai vahingos ollen itse ahingos. Siin ois tarve järkee käyttää iloiselta, pyörteis näyttää päpättämät tyhjistä omalähdöist nyhjistä. Useet meist ei mestareita parhaimpien testareita kompastuksii satuttuu jälkikäteen hatuttuu. Tuossakin jo olin nurin kadottanut, itsekurin noinko vähäst vajoan sirpaleiksi hajoan. Konstista siis onnenhaku niin et kakus säilyis maku vireyt et riittäisi tekoi toisiins liittäisi. Omatunto olkoon vahdis sitten mennään siinätahdis tulkoon turkin pippurii käyttäin ohi vippurii.
Työ ois paras, olonviihde elintaso siinä kiihde ain ei tarvis miettiä killingistää tiettiä. Yhelmäst jos lompsa lutus rispaantunees, käyttönutus piskit pisiit säärelle ei oo voimaa häärelle. Pitkäliivit lasettavat itsens pramil asettavat limusiineis kiiltävis nuhjempia viiltävis. Monel hyllyl täällä ollaan raakeil tulee vettä jollaan varakkaammat porskuttaa orhiansa korskuttaa. Säilyis mieli yhteisenä ilonpito, lyhteisenä erisuuris saappaissa kakunpalaa kaappaissa. Ja ei tulis virheit liikaa leppeäst et huomeen tsiikaa unohtamat kiitosta vähemmästkin riitosta.
Pentti Pohjola 20040318 (20040318) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu