Todennut oon oman vähän arvanteeseen, tullut tähän vuosikautten ajalta keräilyjen hajalta. Erinomaa, ei sit yhtään niukkaansa saa aina nyhtää pännään päivin tarttuillen hiduntäytet varttuillen. Syrjäsolo liiast esil tohmeloitu idunpesil joilta puuttuu arvoja kohottaa vaan harvoja. Maalaismöllilt eväät loppuu sihtailis vaik kuinka roppuu niukilla kun soheltaa eipä järkisiä jaa. Omakshuviks, todentotta siitä lähti liikkeel sotta mihin nälkää piisailee yksinkertaan viisailee. Höntöksii saa vapaast täällä leikkivaihde jatkust päällä kasojansa korottaa yht ja samaa horottaa.
Mitähyväns, liikaatehden äkkii kääntää uuden lehden elonaatet kohentain härkäpäistään ohentain. Oisko tarvis aina tönttöil luulojensa kanssa pönttöil huilihan se etua mallintaen retua. Shakkipeliin helpost juuttuu voittamisen tarpeeks muuttuu noin ei suju todella pakost hetkin podella. Häviöistä lujuus kasvaa pettymyksist irtoo rasvaa askelmiksi uusiksi maittavaiseks muusiksi. Antain älyn välähdellä vaik ois sivuun, jutuntellä tärkeintä, et humisee pollansisäl kumisee. Ihmeitä ei tarvi tulla vaatimaton mieli mulla etsitään yh ankkurii jämäköittään vankkurii.
Itsestäns jos jotain luulee äkkiä se, nurintuulee nollaksi taas muuttuen huonuudelleen suuttuen. Tällainenko perin olen yhtäpaikkaa ikäin polen mitätöntä sorttia lonksuumassa porttia. Elinpäivät, täysinhukkaan pisin tulles usein sukkaan avutointa eloa lähes luulis, keloa. Räpsähdystä pientä vaatis suunnitelmat tuosta laatis nyt en nurkas kökötä orvol mielel jökötä. Manipulol ehentyen hommienkin tehentyen usko luullust lujuisi paremmasti sujuisi. Nurinmentyy, äkist pystyyn junttausta älynystyyn pappa täältä pämisee oletteissaan rämisee.
Pentti Pohjola 20040318 (20040318) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu