Jokainen elämä arvoista aikaa siinä on tunnetta, siinä on taikaa yksilöin mallisiks muunneltu tarkalla korvalla kuunneltu. Älyimmät löytäneet polultaan helmii senvuoksi jakselee runsaasti telmii vähemmil pyydöt jo niukemmat äärien etyydet hiukemmat. Vilkkaalla järjellä juureviin ehtii kaikkinen kasvuinen sorjasti lehtii perheet ja talot ne omittu jälkinen kasvukin somittu. Ei ole ikävää, hetkenkäänpätkää tuollainen ujunta, koskemat jätkää nurjuutta liiasti tarjossa pienelkin pilkahteel, varjossa. Haavia heivataan, turhatkin auki jossakin piileilee, onnisenhauki kalaista termiä käyttäen oletteel huomista täyttäen. Ainhan voi yrittää etsiä hyvää silmällä sihdaten pyssynsä jyvää missä on latingis sietävyys iloimmil aavisteil, tietävyys.
Ihmisten lahjat vie monelle suunnal sieltä taas tarkemmin tähtyyksin muunnal että se aidompi aukeaa ansat ne helpoiten laukeaa. Sukujentutkinta juurikin esil tuhannet purjehtii sellaisil vesil hamasta muinaisest hakien nyt kera tekniikan lakien. Peeceellä hoituvat taltehenlaitot kunhan on valmiina matraalist taitot hyväl siin muistilla hyristään korisel päällä taas myristään. Es-isäin isät, ja tuotrataa kulkein yhäti lisäistä mappeihin sulkein heikommil valmiiksi plarattu äärehenkäynti et varattu. Kaikessa tieto on, hyötyy ja huvii selkeentää aatteissa pyörivii kuvii palaset loksavat kohdalleen auttaen eksyvät johdalleen. Oltaisiin otettui, löytöjensuhteen toimijat tuollaises ohittaa nuhteen henkinen rikkaus evästää mikään ei huomiot silloin jää.
Kellä on tarkka tuo nupissa muisti eittämät parempi, hommienluisti luontaiset lahjat juur tallella vähää ei kompuraan kallella. Meikä on luultavast enemmän nolla tuostahan seurailee, itseisenmolla oispahan annettu järkeä hipoisi normaalii kärkeä. Liian jos tärkeenä huomiseens harppaa niukankin periä väkiste larppaa rentous, evästä enentä sujuvansorttista menentä. Tohvelontuntuhan äkiste piinaa hommista etemmäs mieluusti kiinaa antaen ohjakset, eduille käyköötpä vuorostaan reduille. Yhtä ja toikkoa, käpläysmalli ettei sit hinkuisest revittää salli komennot vedetään takaisin harjakset hävinnein, lakaisin. Vastuutaottamat päätöstensumist löysästi vimpaten antailee humist pönttö ehk vajaana vaeltaa keveimmät tähkät siin haltuuns saa.
Pentti Pohjola 20040316 (20040316) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu