Kukhan miten ketä jeesaa ripeinvarjos toiset peesaa ilmaist ottaa hotua poistumat ees kotua. Tuolleen ei sais tyhmistyä elinpäivis hyhmistyä järjen täytyis säteillä oikolinjat päteillä. Luulemisen paha loukku niinkuin leukaan saatu koukku älynpuol et hämärtyy orvoksjäännin oikee syy. Reppu silloin kaahnaa olkii ettei jaksa vinhast polkii horjuvaista haavinta perskojensa kaavinta. Matkamittar, se vaan pyörii tarjoellen uutta vyörii älä ihmees hellitä sisuas yh pellitä. Hengenkurin esilotot vähentäiksee arkisotot rattaist kuuluu rapinaa elimnoittaa vapinaa.
Ilo ois erittäin mukava kaver täytisest toista, kuin nykyinen haver suupieltä vetäilee alaspäin onneton osatta riemuist jäin. Kuppasin hetkeni, tyhjiin kun tartuin pikkuna sieluna helmiä vartuin sitten jo heräsin tajuumaan en pysty riitosti rajuumaan. Nyhveröks kaikkihan minua luuli toinen sen toisempii huhuja kuuli muka, et vihaisin naisia -riittoisiin ohjaavii maisia. Hehän juur pelkäili ankeanaamaa kuka nyt kestäisi sellaista draamaa ihmisen puolikas toimissa alisen kanttinen voimissa. Karskeja kommenttei omista heitän sekaista serpaani yhä kun keitän huomiseen jaksaa näin harpata vähäiset murunsa skarpata. Joitakin avuja vähiltkin löytää perimpiin pyrintöin, jos sitä töytää niil kyl ei arkista käyttöä raamii vaan ulkpuolist näyttöä.
Telkkari on kaikil nurkas pakkomielle sitä kurkas yhtä mössöö ohjelmat sanoisiko, sohjelmat. Ennen heilui, Spede, Tarva moiseen yltäis enää harva viihteenlinja muuttunut järjettömiin juuttunut. Nenänauruu honotellaan ei tuu valkeet oikeest hellaan kuorohörö muodissa himpunkaan se suodissa. Bumptsibumit, Tosi-teeveet metsäs täysin, hyppiheeveet löytyis älyy enemmän tärkeistäisi menemmän. Vanhoil huveil, tok niil rajat avitteet, ja myöskin hajat uutta nyt jo hommimaan tänäsolppuu, pommimaan. Ikäukko, nyky-aika täydest siitä hukas taika älypäät jo herätkää pätikkänne kerätkää.
Ärsyttelee olonhaitat passelist ei tipast, laitat kehonruoju määräilee nurjii haltuuns kääräilee. Toisekseen kyl melkohyvin uutta katsoo tasajyvin äijävanhan anneilla luppasilmän kanneilla. Omuuttani, sithän rässään ehyymmästi peräst kässään havaintoja tehtynä paras silt jo ehtynä. Nyötäsukaa jos on pelkkää syvemmältä miettein telkkää rehdin ääntä käytellen lokeroit noit täytellen. Ilo vasta voimaa antaa kevyempi kuormaa kantaa jos vaan ryhti riittelee päivistäns siin kiittelee. Koskpa ollaan yhdes tiellä eipä itsepäisel miellä anteeksi, jos erehdyn toivost hommaan perehdyn.
Uutisvuodon viisauksii töhelmöitten liisauksii pönäkät kun pöpisee harakoille höpisee. Naurukuoro ölähtelee ohjepaikois mölähtelee ristiriitaa esillä kulut, karivesillä. Liianpitkään, ketkä telkus älläisivät olla, helkus viisailuitten paljoineen huumeineen, ja kaljoineen. Järkevämpää sais sielt tulla semmoinen on vainu mulla tyhjii ehk nää pyytelyt esiloton syytelyt. Helpost uutta mutkittelee omanlaisel kutkittelee arvot tuleet perästä kunhan purkee kerästä. Kaikessahan järki tarpeen lipsahtelui saaden arpeen valoo jostain kajastaa sieltä pomputteita saa.
Pentti Pohjola 20040314 (20040314) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu