Kohta taasen esil kevät sulaanmaahan yltää evät raajoja tuol tarkotan arkimälsää karkotan. Lahti läikkyy silmäinalla vehreyksist täysi malla jonkun hetken perästä purkautuilee kerästä. Lintuinlaulu ilman täyttää aurinkoinen naamaans näyttää pensaat, puut, kun sorjana ihmismielkin norjana. Viljapellot lainehteissaan silmäin sinne usein heissaan et on mallii meneillä patikoin, tai veneillä. Yksi yhteen, yrittäen sopusointuun pyrittäen hakupäällä hetkessä ilahduntaa retkessä. Jokaiselle jotain hyvää entraloimaan oikeeks jyvää tasan et ois punnukset leppehinä tunnukset.
Potaskaa täs ylöslaitan vähentelen arjenhaitan mielelle on evästä nupist uutta revästä. Yht kyl samaa söperrystä laaduille ei järki kystä vähilläni voitelen enemmäkshän pyri en. Vuosia täs kertyy niskaan koipee hivest vintil viskaan jaksais nähdä huomisen kulloisenkin tuomisen. Rivakkuus on enin poissa etuna, et synnyinkoissa saapi olla möllöttää päivisinkin köllöttää. Sittenpähän pännään tarttuu kupoolista käskyi varttuu loppusointui havimaan puser-alaist ravimaan. Tällaisesta tuherteesta hetkenpitkäst nuherteesta eväst tulee hengelle vastamyrkkyy tengelle.
Moni meistä, keräilijä useen roinan peräilijä hukkaanheittää tät ei voi aika uusi käytön toi. Siinhän pursuu tauhkaa hyllyt uutta jauhaa, ahneenmyllyt ostaa pitää, tärkeintä aatella ei järkeintä. Tsemppiä myös moni mielii kyllästyksest, nykyyn kielii rattain täytyis rouskua masiinan sen louskua. Vanhuus pelkkä tien on tuke omis ruojat, vaik tuo huke eläkkeitä nostavat taloudelle kostavat. Nuoret painaat niska limas käpät kiikkuu jouten himas väliin tanssei tarvivat ikävääns kun harvivat. Aika muuttaa asenteita kesannoidaan tasenteita ollaan rauhas menijöi sopuisuuden enijöi.
Pentti Pohjola 20040312 (20040312) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu