Aurinko ei naamaan tartu uloslähtöö kun ei vartu pallost löytyis tehoja lisäilemään ehoja. Ukotus vain määreis pyörii jarrutellen olonvyörii sisätilois juurillaan kurkkaillessa muurillaan. Aloitteista vuosis muute yksiljäljil, helpost juute mihin mennä osaisi eduilla et posaisi. Itse vanhat säänöt kumos harrasteitten hohto lumos piti tehdä nuotteja värssyistäkin tuotteja. Siin ne valuu, vanhanpäivät haasteelliset etäs jäivät kohtuukunnos, sanoisi jatkoo moisel anoisi. Ystävittä oiennellaan ilonklapei paiskain hellaan täysin orvost eipä viel vastaantuloi niukast tiel.
Maaliskuuta mallaellaan öitä enää hallaellaan päivin asteet lämmöllä useisiinkin kämmöllä. Vanha liikkuu, läävänparvel sielt ei olla poissa, harvel tunnollisest tykätään jalkaa lankuil lykätään. Johan olis täysin jäässä kintunkylmis, nenä räässä tuolla verta kierrättää lämmöntuntu hetkeks jää. Ajatteelle, riimiruokaa sisimpäin se esiintuokaa oivalteita uusia kestonsorttist muusia. Näin se jatkuu, elonkulku sivuuttunee moni sulku henki pysyy hereillä tyhjist ettei pereillä. Elämäl yh tarkotusta haittaisien karkotusta saanninpuol ei topissa vanhanakin opissa.
Päivittäisii hompsennuksii liikuttaen hengensuksii aatosradal ajella tok myös pienest vajella. Kehoakin liikkeel muistaa totutusti se jo luistaa lankkulattialla juu hotsita ei suuremp muu. Eläkkeellä, ikiajat se jo laittaa ryntöil rajat hidasta vaan hoppua ettei täyttä toppua. Onnellistkin olotilaa päiväst toiseen kun sit hilaa vähinensä vääntäilee saranoillaan kääntäilee. Mieltä pitäin ohjaksissa etäämpänä pysyy pissa hengenhukka nimeltä säästyttäisiin pimeltä. Het ja juuri askeltamaan ettei kunto, nollajamaan ripeyttä rustoihin valoisuutta, mustoihin.
Pentti Pohjola 20040311 (20040311) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu