Ukkona seurailee elämänmenoo oma vaik olenta, lähes jo kenoo fyysiset rätväkät hukassa lähes, et kosteeta sukassa. Tehtävät muuttaneet kovasti muotoo henkiselt sektorilt riittää viel vuotoo kynän kun näppeinsä tempasee eten, jos tyhjyys se hempasee. Vanhalla äijällä rajat on jyrkät yleens jo toimihin keveesti tyrkät nollaan silt aatos ei asennu pienistä paineista masennu. Onhan meil telkkarit, lehtienluvut kymmenil konsteilla, päältänsä kuvut aina voi äärelleen ängetä sopivan käyttöönsä längetä. Kullekin annettu tarpeiset avut latujenvarsille, varalle havut erikoisantins jos snaijailee tuollaisen kanssa sit paijailee. Yksille yhtä, ja toisille toista majakka pelkäst ei monosti loista helppoa älläillä mielessä saannot ei ikuna pielessä.
Itsens jos raakiksi yltpäältä leimaa kuka siin tarjoisi, olentaa reimaa antavat suohonsa valua jol ei oo kuiville halua. Nyrkkiä lyötävä ajoittain pöytään minäkin täällä nyt tahtonein töytään riippumat kalseista katseista omani otan nyt satseista. Tällaista ristriitaa mielissä puidaan elämänvirras kun yhdessä uidaan aina ei aurinko lämmitä pokkausmielellä kämmitä. Uusia aatteita hamuillen reppuun tuolista irrotet pysyväst peppuun raitille matkoja mittaamaan olemans soimoa kittaamaan. Ei tule onni se, pullehin purjein vaan jopa sattumusharmaine nurjein rohkeus silloinkin säilyttää talteenhan jotakin tuolloin jää. Kiitellään kulusta, ylhäistä tuolla vailla ei toivoa lötkösti kuolla annettais arvoa haasteille niukemmin sorrutaan raasteille.
Elämän arki on haasteinen juttu hyvinkin pienistä kertyy ehk ruttu lähes jo ilkusta sanasta vesiä ei tule hanasta, Murheisuus silloinhan syöntämme täyttää huominen pakosti harmaalta näyttää itstunto saanut on sapiskaa -olkaapa hiljaa, ja vapiskaa! Henkinen lyönti on kipeä kokee -nurjienmerrasta, - tuotapa hokee siinä saa itseä sitkistää omine aattein kun yksin jää. Parasta tarkoitin, - näin se vaan meni suuni kun avasin, toisaalla teni eikä saa sekunttei selittää perusteil kantaansa telittää. Järkevä aattelu, lääkkeeksi laittaa mustienmöyrintä mielessä taittaa kaikkihan hyvyydel korjautuu erehteivallas kun horjautuu. Nöyrtymäntaitoa oppimaan äkkii kauempaa kiertelee, tuntojenshäkkii annetaan huumorin kukkia poljetaan siltavoin rukkia.
Pentti Pohjola 20040311 (20040311) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu