20040310 Kannokoissa


20040310 Jospa nuo tuhahteet...

Vanhalla miehellä rajaiset rahkeet
ei kestä kulutust, sieto, ei jahkeet
pelkästi huumorin heitoilla
oleillaan laimehil keitoilla.
Urakkatyönähän riimejä rutaan
tietysti pökelöö, leikist kun hutaan
aikaa siin allensa tallailee
senhetkist pelkästi mallailee.

Jospa nuo tuhahteet toisaalla kuulis
ehkäpä hyytäväst sielussa tuulis
moisil, et yrittää matkata
ikuista lössöönsä vatkata.
Sillä juur sapluunal päätäni auon
ohitse painelen jokaisen tauon
kynä jos kourihin kopristuu
estä ei hituukaan haitta muu.

Päässä kun pyöriksii oletteen annit
niskapa vääränä, kotihinkannit
mappiin ja masiinaan sujutan
hetkestä hetkehen ujutan.
Leikkiä voineehan vanhakin ukko
kunhan ei itstunnos läpsähdä lukko
räppänät levällään loikitaan
yleisest linjasta poikitaan.


20040310 Suuremmat suunnitteet...

Millaisil tikuilla matkojaan määrää
sillähän sihdillä sittemmin häärää
olpa vaik oksaista olenta
epäisentahtista polenta.
Riimit voi tuntua, tyhjää ne täynnä
pienkään ei oivallus lähellä käynnä
savoa tuohon nyt räppäsin
väärleukain sanastost näppäsin.

Pitkään oon puuhaillut värssyjenväännös
erittäin vaikeaa, tehdä siin käännös
yhtä ja samaa näin pursuaa
korvistkin kohta jo tursuaa.
Suuremmat suunnitteet haudata piti
tuonverran heikosti kupoolis iti
pilkisteenpätkillä maalasin
ylenkin aiheetont paalasin.

Rata on mallinen, täytisest pallon
juuri tään töhverön ukon sen kallon
holvistot onttoina aikoja
ei synny hakeinkaan taikoja.
Tiedän, et laatu vast antaisi tyydyn
itte täs ennemmin patsaaksi hyydyn
äijä kun leikkivi sanoilla
kömpelyys käpsehtii hanoilla.


20040310 Joskus on intoista...

Ihminen etsii, ja ihminen löytää
koristain olemain ankeeta pöytää
sielulleen sisältöö hakien
alaisna rajaisten lakien.
Joskus on intoista, ilojensaantii
puseronalaista, ahaittenjaantii
hetkin taas tukkoja luukulla
välajat nyhjäisest kuukulla.

Tärkeintä juuri, et nupissa raksaa
tulevaa postiaan pengata jaksaa
etsien hitujen määristä
palkkioi aiemmist hääristä.
Unhossaollenkin eteenpäin työntyy
vaivoista vastahan, ehdasti hyöntyy
ilmaista eihän ees niukempi
otteena, vielä se tiukempi.

Mälsänä monetkin riimeilyt aistii
oikeista ettei oo nimekskään maistii
tuohan se itsenkin havanto
roskista lilluva avanto.
Koska on kuvitteen, esilleotot
sekaanhan sujuttuu tuhannet sotot
arkea enimmin puntaroi
tehommin toimia kun ei voi.

Pentti Pohjola 20040310 (20040310) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu