Nyherrellään, mitämilloin aatos työssä eikö silloin hengeneväst hakien alla karuin lakien. Yhtäpötköö kaikki elos ei ain vähää herranpelos miinuksiikin kasailee vaik kuin polkuu tasailee. Kompurointei, useeskohdas pakitteenkin puolel johdas lapkaantunut luonnolta korvat ummes suonnolta. Tällainen vaan vähä olen rattaitani laiskast polen huvituttaa löhöllään vatsankumpu pöhöllään. Saantohalu ei vaan lakkaa uutta antii mieleen pakkaa toisaalt taas ei ole niin runsaspolvilt, ovet kiin. Iloo tuottaa pikkuvähät riittäviä yleens nähät voishan olla toisinpäin kaikest ulos että jäin.
Yhä ukkoo kirjoituttaa siihenrakoon päivin luttaa eikä jarruin ulotu ohimenoist sulotu. Ainoo huvi, kuvais tuota etenpää näin ohii suota kokee, olen elossa vehreyt viel kelossa. Siunattui siis pännähommat lapioitsee oheen kommat pelkäl arkijärjellä muistinhaitat särjellä. Poikkitunnot pisti riittaan kuis täs oikein hyödyt niittaan ellen riimei rimpsuta helykelloi pimpsuta. Värssynväännöst tuli työtä alkeinen vaik siinä myötä itsemielest matkataan tyhjäntuntoo hatkataan. Päiväpäivält, tunti tunnilt karus ollaan pahannunnilt antajal vaan heippoja huikul saatu reippoja.
Hyväolo takais viihdyn tällä kertaa usein kiihdyn mutinoita mättelen ankeinalla sättelen. Pikkasen jos menee pieleen äkkii iskee ärsy mieleen jaksais järjel aatella harkinnoilla saatella. Lapsestlähtein kireilyitä ilman suurempia syitä perusluonne horjuva edelteitä torjuva. Koululäksyist aina luistin aamul repus kirjat muistin tyhmyys jatkoi jalkoja mininnytti alkoja. Sellaisest ei synny iloo ikuista vaan, naahoonpiloo tuosta saa nyt kärsiä nurjanpuolest järsiä. Yhä kyllä uskon voittoon katkoja, et tulis loittoon rikastaisi uskossa eikä ikun fuskossa.
Pentti Pohjola 20040309 (20040309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu