Kulmikasta kulkemista monen meidän menot paljonluukkuin sulkemista jälkitaudisk tenot. Hissutellaan päiväst toiseen toivorikkain mielin useinhan kyl uppoo soiseen särähteisin kielin. Elonkannel, ettei virees vuosienkaan myötä kielet lerppuu, taikka kirees parastaan ei vyötä. Arkisieluu näinkin ruokkii henki ettei nuku päivästpäivään, tuttuu kuokkii siin ei suunta huku. Omis kun ei ole läikkyy mestareitten malliin yliaattein, liekinväikkyy -hirhnuvaa saa talliin. Pienuuksissa sorkkinemme kuukuhellaan nöyräst tylsäkärki porkinemme jässytellään töyräst.
Värssynikkar pelkäst olen runoniek en vähää ikäukon lailla polen joudul sanon, - ähää! Enempään ei aikomusta alustsaakka yhtään osaa en kun taikomusta roitui joutuu nyhtään. Hienosielut hyrisevät kultivoiduin kielin välil tolloil jyrisevät hapahkoisin mielin. Turhaan tuossa ihan pyöriit sekavaisil seikoil klönttejänsä kasaan nyöriit älyymät, et heikoil. Jokainen on tänne luotu toisten toimest juuri ilommille valoo suotu niukkain eessä muuri. Kiitosnöyrää harrastaen päivä toiseks vaihtuu lutumpiikin varrastaen höntinliika haihtuu.
Yrittää voi vähil eväil jujujansa löytää niitäkin saa rohkeest leväil muureihins vaik töytää. Itsehän siin kantaa vastuun alustperin saakka puhallellen virras lastuun kohtuiseks et taakka. Viisaat sanoo, hölmöst poimii riimejäns kun kerää mukamas, siin pollee roimii tyhjää ihan perää. Kaikkee tätä leikinvarjol huvikseni haalaan vallollista, mitä tarjol pakettihin paalaan. Lupaa en kyl keltään kysy se on aivan varmaa raameissainkaan aina pysy tul vaik tukoks harmaa. Itselleinhän lääkkeeks koen värssynikkarhommat eloonpäin, täs yhä hoen syrjentyinee kommat.
Pentti Pohjola 20040308 (20040308) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu