Ajatellaank, toiset vahtii tsiikailevat meidäntahtii onko työstö räväkkää vaiko kuppailemaan jää. Ne saa mietteet, roskiinheittää omil aatteil tyystin peittää ilkkujii ei tarvita komennoista, varvita. Silloin kun ol ikää niukast hommeleissa, tositiukast lähdöt joskus viivästyi päivänalun muual myi. Henkee piti sakeennuttaa välttöpuoli pakeennuttaa nuotteja vaik näpläten ruttuu hidus käpläten. Jopa lähti kone käyntiin pellonreunal ehti näyntiin suvityöt ih haluisii illal rennost paluisii. Rahaa tarvi, leipään, laskuin ei kyl riittänt poikain taskuin köyhyys tylyn tuttua niskas vanhaa nuttua.
Uskomalla omaans voittoon duuriahan kertyy soittoon maailmoita halailee ilol päiviins valailee. Ettei muista tulleit mokii kiillottaa vaan, lähdönpokii harpatessaan huikulle jopa, baariin tuikulle. Samanmielet sorisevat kepehiä porisevat öölituopin ääressä tärkeisessä hääressä. Hölmö vaanhan koton kituu siin ei ole mitään ituu eukko pelkäst löpisee viihdynpuutteest höpisee. Miehisyys nääs vaatii ripeit liikaa tuumain, löytyis kipeit äijäinkans kun selkataan samaa rataa kelkataan. Järkipuheit perustellaan uusii klapei paiskain hellaan nyt on pojat juttu niin erehteen ei sanaa siin.
Vinksinvonksin menee elot rohkeudet, sekä pelot arjenkakust järsitään hengennäläst kärsitään. Ettäk muka tarjol noita leiväl kahtapuolta voita jotkut saattaat luikahtaa onnens ovest puikahtaa. Parisuhteen ulkopuolla asioit ei kunnol huolla sänkyseuran puuttuissa ilon harmaaks muuttuissa. Yksinäns kun kaikki tovit mihin siinä silloin sovit kukaan ei oo mieltäsi äkist väistyyt tieltäsi. Usko omaan kykyyn loppuu hitsiinkään ei tällail hoppuu tyhjän saahan pyytämät vaivoi tippaa syytämät. Näin ne olot, juostenkustu riemumieli noloon mustu sietää tietää tilansa hapertuneet hilansa.
Pentti Pohjola 20040306 (20040306) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu