Tuntemusten tukoksissa liemitään jo ukoksissa kuka moiseen solahtaa arkaanpaikkaan kolahtaa. Ettei mulle piisaa eväät laimehina tulee keväät into uusiin hyytynyt vähempiinsä tyytynyt. Pitäis vetää lippu salkoon uusin aattein, hoitaa talkoon moskat menoist pieniä sehän takais tieniä. Oppikirjat, ne ei auta ahjos jos tuo, kuumi rauta jarruuminen surkastaa hataroihin turkastaa. Yhteisyyttä ylentäen jämäkkyyttä sylentäen eik tuo ohjeeks passaisi roskat seuloilt rassaisi. Humisteltais täysin töydyin varmasti myös, laadunlöydyin niinkuin viisaat vipuilee tekoinsrunsail kipuilee.
Luopumalla tavoitteista irtoo etuin navoitteista omal painol putoaa eikä ehoint haltuuns saa. Mikskö sitten tuohon liukuu kuulematta, varotiukuu selittäispä älypäät heikko kun sä, ulos jäät. Joillain vientii, liiankanssa kyllästyttään alkaa tanssa useet nurkas noloina yleensottain, poloina. Viistoutuu voi stopist latu päättyneenä alkuuns satu komennoilla käännetty alavireeks häännetty. Oltais vaikka, mitäsorttii toivomielin aukoon porttii noin ei miki satuta eteenpäisis, hatuta. Annetaanpa riitostamme varttumatta kiitostamme risat siitä siliää hyvyys plussaa tiliää.
Paljon saadaan myötäleitä elämä ei ojaan heitä onnikin ehk pilkahtaa suloisuus se vilkahtaa. Ihan itsest tämä lähtee tsiikataanko, toivontähtee vaiko naama kireäl huitsinhiidet vireäl. Kaikil ei oo, seuroinkuttu mist taas johtuu moni ruttu surullisen karmeilla uuninnurkat varmeilla. Saattaa olla terää kieles ärhäkkyyttä liikaa mieles toiset alkaa hylkiä kääntämällä kylkiä. Ohemmas jos ikäns marhaa ystävien tulo harhaa aikoi kelkkans kääntäneet menons muual sääntäneet. Toisii suosii, ulkomuoto rostemmilhan syystä vuoto luonnonlahjoist riippuu juur onko tuloon tunku suur.
Pentti Pohjola 20040305 (20040305) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu