Huilaillessa riimei rustaa paperia kynäl mustaa aurinkokin helottaa lohdutont ois kelottaa. Nyt tääl lunta, yltämäärät ahkerille riittää häärät kolanvarteen tarttua valmistansa varttua. Somasti siis, yleisraamit vaan ei takaa, kuta laamit tympeys jos tukistaa moista vaikee kukistaa. Antakohon vaisto varoi ettei kerry, niskanharoi muistoinlisiks saantoja onnellisilt jaantoja. Pienest tuntuu, karvais vastaan sujust ettei luonnu nastaan kuhun sitä kumoat energisel lumoat. Uudennäläst ei saa laistaa risukasaan päivä paistaa senhän täytyy olla niin ilonpellit, ettei kiin.
Keskiviikko, päivänpaiste tällaisesta tulee maiste antaa aatteel vauhtia lisäellen lauhtia. Haettuina kaupoilt eväät noita senkun etees leväät apoteekist rohtoa kehonraakil hohtoa. Pienkin puuha tuntuu työltä makkarat ei hävii vyöltä nivelrisat opettaa kevytkonsteis lopettaa. Meneehän se joten tälleen harrastellen enemp välleen loppusoinnuil pinkoa heilutellen linkoa. On siis eväst komeroissa nälänhuoli täydest poissa sieluisest ehk ahtaanpaa kosk ei etui yhdes jaa. Ainoo mikä vielä venyy juur tuo ikä, se kyl enyy kasikympit lokakuus voihan päiväin naruisuus.
Huristellaan elontiellä -kuvittelis, riemumiellä surut nurkkaan laittaen tuloeväs, maittaen. Uusi päivä antaa potkuu välteskellään kaikkee sotkuu joist jo enteit ilmassa todesti ei filmassa. Yhteyksii, sin sun tänne näinkhän kestää kunnos jänne ilon, kupeel kulkien mokat häkkiin sulkien. Riittäneekö tietotaitoo käytellen myös hyödyks vaitoo sammakot ei satuta perästpäisest hatuta. Käplimällä kaikensorttist odottais, et myöskin sporttist urheilijan uhmia ajain hiiteen tuhmia. Jetsulleen kun sattuu jalka keveensorttist todel alka ehtoonhelmaan huveten vapahalle ruveten.
Pentti Pohjola 20040303 (20040303) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu