Usein vetää, riimeinpariin törmätäkseen salakariin näist jo ennen skriivasin paperille hiivasin. Vanhankuluist vauhti puuttuu levynkierroks, yhdeks juuttuu ottipa, tai oletti samaarataa poletti. Koskapa en tehtyi lue muuroonlinjaa, siten tue puhtaaltpöydält räppäsen vastuutakaan kanna en. Päivittäin, jop useen kertaan miettii, saanko saalist mertaan edelt ei voi arvailla tekovauhtii harvailla. Näkyville vaikka laitan syvemmiltä pääsyn taitan jonkun täytyy säilyä pelkäst itsel päilyä. Iält olen, vanha ukko terävimmil, kärjes tukko oivaltakaa asia kiree kannelt rasia.
Runoniekka täs en ole koukeroisii polkui pole arkiriimein rutisen sanonnoiksi hutisen. Päivittäin, ja usein tuplast esiinheitän, keveenhuplast kun on tapa tarttunut isompii ei varttunut. Ajankohtaist hieman soppaan yltöpäisest joskus koppaan enimmin silt nyhjiä helinöitä tyhjiä. Vastuullisuus, sepä puuttuu pintakuoreen sössö juuttuu -halutenkaan heräisi järkist esil peräisi. Ilmiönä, monel tuttu värssytyyliin heittää juttu peräst voi sen unohtaa uutta antii runohtaa. Henkireijäks juuri syntyi aatoskiusoist, esiinkyntyi miksi luukkui sulkisi yrmeempänä kulkisi.
Joku kaivaa innoin ojaa toinen lapioonsa nojaa konstei, menomatkalla huomisehen jatkalla. Perheellistä, tuhkamunaa naamallansa rehdinpunaa kiireiselt et näyttäisi elonosans täyttäisi. Kuka miten käppelehtii maalihinsa varmaan ehtii poistumansa pisteeseen täältälähdön misteeseen. Nyt kun joten konkka nousee virittämään uusiin jousee mielihaluins vallassa intoisesti tallassa. Hyviänsä herättämään nuhjuisuuttaan perättämään siinä toivois lykkyä ettei tyhjis kykkyä. Antamalla myötätuntoo yhteispeliin laittain kuntoo vähyys se ei enenis pursi somast menenis.
Pentti Pohjola 20040302 (20040302) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu