Päivittäisest tuhertelen värssyi kasaan nuhertelen enkä jälkeen aattele silmilläni saattele. Tuon on hetken tekeleitä arkeain ei vähää peitä henkireijän varjolla lausepätkii tarjolla. Edummaks ei millään yltäis hampaatirvis äkist kyltäis jättäis koko rustannan paprunpintoin mustannan. Kansioihin kaiken laitan vaikka peeceen muistiin taitan harrasteissain käväisen perästlukuu teehän en. Sen on hetken havainnointii kevimässä, vanhanvointii yksi monist keinoista turhanlaisist meinoista. Jos nyt kuka sivuil ravais yhdenlaista jonoo tavais äkist muual muuttaisi kyllästys kun tuuttaisi. Aikaansaanti silti kivaa tuntisi vai moni ivaa
Ennentehtyi, noit jos avaa puisevuuden heti havaa äijäl kyllä pyrkyä aatteluista tyrkyä. Siihenhän se sitten tyssää etenemä, enemp pyssää lastenleikein ajelen perustelui vajelen. Annan kuvan, määrä tärkee unohdettu hakee järkee olan yli ammuttu lähtöviival sammuttu. Kevennystä tulee näinkin -osaamatta, ominpäinkin sithän juuri haetaan mielenkipeit paetaan. Vahingos ehk joitain tönii ei kyl haluis, sanoil könii pahatuul voi pistättää harmaanjälki sekaan jää. Ylen etääl valtavirrast sorjat loimet puuttuut pirrast anteeksi, jos ärsytän karkeuksil tärsytän.
Riimit ovat tunkioita joilla vältän hunkioita arjessa mit oleilee tullessansa koleilee. Eristykseen en täs pyri sydänhalust, kaikkee tyri osain vaan on oksailla erakosti poksailla. Tyhjyys vastapuolla pöytää moiseen seikkaan jatkust töytää enemmät ei elätä nuijuutuksii selätä. Kun ei ole, kavertaitoo pakko maistaa juurkin vaitoo ollen hiljaa päiviä sep se alkaa näiviä. Ykskään ei tuu taputteleen mielipiteil laputteleen sullakin kait aatteita olemisil saatteita. Net ei mallaa, tähänhetkeen poikkii pelkäst, vanhanretkeen haasteet toiset puikoissa ehenteilt täs luikoissa.
Pentti Pohjola 20040301 (20040301) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu