20040229 Osais olla


20040229 Mielelläänhän tuttui...

Tekemist on itsenskanssa
hontturoivaa monest tanssa
arkipulmain parissa
sisäisesti varissa.
Kun ei enää homma maista
ilon aurinkoinen paista
seurapiireist sivussa
ukkouteen hivussa.

Mielelläänhän tuttui tapais
raukanoloo joten vapais
nyt kun yksin luurailen
parhaal tuulel aina en.
Silloin kun on, muka pieles
höpötteitten saldoo kieles
ärriäkin surisee
vastuksistaan murisee.

Onhan lähel, sisko, veljet
järjel aatel, etääl teljet
miksi hitsis mököttää
neljänseinän sisään jää.
uutteruutta ukolt puuttuu
vähyyksiinsä aina juuttuu
tuot ei pitäis aatella
harmuuttansa saatella.


20040229 Lähtemiset ei sais...

Elämäst ois iloittava
muokkaella siloittava
hyväntuulen vuotoilla
olinpäiväin tuotoilla.
Paljon lahjaa, ylhäältantoo
sehän sitkii, kuormankantoo
järjellä jos kässätään
niukemmasti pässätään.

Aistit vielä, kohtuukunnos
pistelyitä omastunnos
merkitystä tuolla kai
syvempänä edut sai.
Lähtemist et noist ei loppuu
rauhoitel vaan pitäis hoppuu
vähemmälkin ehtisi
mielenpuisto lehtisi.

Runttahommiks ei sais laittaa
haaveilolt, niskaa taittaa
tunnonpehmee säilyttää
autereisii päilyttää.
Ystävät he muisteloissa
viihdykettä, sataa noissa
sinne auki räppänät
ol vaik kulut käppänät.


20040229 Miksi mulle harmei...

Väliin tuntuu, ei tuu mitään
kupooliskaan, ala itään
synkeäkshän asettaa
jarrutpäällä lasettaa.
Kitkoja siis tuossa syntyy
muistoist huolet, esiinkyntyy
niithän siellä riittelee
toista toiseens liittelee.

Epäkelvon vaiva päällä
korjausta ettei näällä
nauru monast hukassa
omamoite kukassa.
Miksi mulle harmei työntää
nuijutukset itseens hyöntää
ilman ilost täyttyisi
reimast raitil näyttyisi.

Tuskastelen kuvitteisest
näin ei suju huvitteisest
ulkoo vaik ei arvaisi
äijäl nurjast karvaisi.
Onhan täs kyl, aatteinpolut
tuhantiset, niissä kolut
etten pelkäst munaile
nurinpäisest junaile.

Pentti Pohjola 20040229 (20040229) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu