Tekemist on itsenskanssa hontturoivaa monest tanssa arkipulmain parissa sisäisesti varissa. Kun ei enää homma maista ilon aurinkoinen paista seurapiireist sivussa ukkouteen hivussa. Mielelläänhän tuttui tapais raukanoloo joten vapais nyt kun yksin luurailen parhaal tuulel aina en. Silloin kun on, muka pieles höpötteitten saldoo kieles ärriäkin surisee vastuksistaan murisee. Onhan lähel, sisko, veljet järjel aatel, etääl teljet miksi hitsis mököttää neljänseinän sisään jää. uutteruutta ukolt puuttuu vähyyksiinsä aina juuttuu tuot ei pitäis aatella harmuuttansa saatella.
Elämäst ois iloittava muokkaella siloittava hyväntuulen vuotoilla olinpäiväin tuotoilla. Paljon lahjaa, ylhäältantoo sehän sitkii, kuormankantoo järjellä jos kässätään niukemmasti pässätään. Aistit vielä, kohtuukunnos pistelyitä omastunnos merkitystä tuolla kai syvempänä edut sai. Lähtemist et noist ei loppuu rauhoitel vaan pitäis hoppuu vähemmälkin ehtisi mielenpuisto lehtisi. Runttahommiks ei sais laittaa haaveilolt, niskaa taittaa tunnonpehmee säilyttää autereisii päilyttää. Ystävät he muisteloissa viihdykettä, sataa noissa sinne auki räppänät ol vaik kulut käppänät.
Väliin tuntuu, ei tuu mitään kupooliskaan, ala itään synkeäkshän asettaa jarrutpäällä lasettaa. Kitkoja siis tuossa syntyy muistoist huolet, esiinkyntyy niithän siellä riittelee toista toiseens liittelee. Epäkelvon vaiva päällä korjausta ettei näällä nauru monast hukassa omamoite kukassa. Miksi mulle harmei työntää nuijutukset itseens hyöntää ilman ilost täyttyisi reimast raitil näyttyisi. Tuskastelen kuvitteisest näin ei suju huvitteisest ulkoo vaik ei arvaisi äijäl nurjast karvaisi. Onhan täs kyl, aatteinpolut tuhantiset, niissä kolut etten pelkäst munaile nurinpäisest junaile.
Pentti Pohjola 20040229 (20040229) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu