Yhdellä päällä ei ihmeesti toimi alisteentuntua niskasta poimi ettei viel varrelta virkeä sielunsapuolelta sirkeä. Tilanteet tulevat, kohta jo poissa ikuista huhantaa riittävi noissa vartooja menettää pakosti huominen siinähän sakosti. Ellei oo lapsesta, tietojenperään melkoisen nihkeesti kertyvi kerään juurikin kirkkaita loimia taajentaan ensteisiks toimia. Pienintkään pinnaust homma ei siedä huppunen silmillä, aarteille viedä oltava järjeltä terossa lusmuiluist ehdoitta erossa. Rakennusperusta, kallionkulmal pienempi pahennus siinä jo pulmal tärskeet ei totuutta tirskuta lähtöisten laitoja kirskuta. Aina on ripoja ovissa tallel harvoinpa havainta, edespä kallel solmuja selantaan sitoen intoisenmielisest vitoen.
Minuutta mitataan useilla keinoil eikäpä juurikaan, pelkillä meinoil järkeä ei pidä nukuttaa käsitet runkona hukuttaa. Osaamapuolta siis tiedoilla ruoki mehevän mättähist tarkasti kuoki henkistä valoa herättää tullutta taantumaa perättää. Löhöillen kaikkihan nauloisaan roikkuu omtunnontähtehet hädissään koikkuu antakaa ilojen säteillä järkevän yhäkin päteillä. Vuotojenkohdille henkselei heittää lauhteisii vesiä, missä siel keittää murujen pirkaleet pakettiin tulista tuhtuutta rakettiin. Sitten vaan sipaista, laukaisunarust kohta jo ollaankin etäällä karust aurinko pintahan porottaa hikeä ihomme lorottaa. Ystäväjoukkiot suuriksi kasvaa myötäinen menentä parhaasti rasvaa hätäilyt kaukana kesistä parhuudet höökivät pesistä.
Pieneksi itsensä tunteva suree hädässään kynsiä jatkuvast puree ongelmainlisiä varttuen ruuhensa hoitimiin tarttuen. Keinoi ei löydy, vaik itsensä nääntäis vanaisen vetensä, vastpäiseks kääntäis ihminen itseens ei ylitä tarjottuu enempää sylitä. Moni ei aattele, päiviini hukkaan soimon kun reilusti aalloille pukkaan tulkoon vaik tursas nyt ihmimään etuiseks ryntimäs varmaan jään. Luontaisel lähdölle anteja löytää siinä on safkoja ympäri pöytää naamaansa alkaa vaan lappailla pienuudentunnettaan tappailla. Henkinen ediste jälkensä jättää varvei kun toistensa niskahan lättää kaaoksen samalla kiertäen ryteiköt ohemmast viertäen. Sisuisuus sellainen, heikkuudenhukka lähes et pystyhyn nousevi tukka jos sitä siunattu katolle harjaksii, nahkaisel matolle.
Pentti Pohjola 20040228 (20040228) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu