Sanon suoraan, olen raakki yhtä niinkuin, vanha kaakki töiset toimet jätetty rentoo sijaan mätetty. Värssynvääntö juuri tuota kierrätelty kohdal suota monoo lujal haettu tyhjäntunnet paettu. Onnistuttu ainkin osin väärinmenoi, seas tosin järjel kun ei värjätä -isois baaleis pärjätä. Täysin itsel mitotettu kaikkein ärsein, hitotettu et on aavaa meloa nuppiintulleit seloa. Nää juur pienen puristuksii heikkohengen huristuksii puutteistensa puolesta rämpii irti huolesta. Useenlaist siis lapikointii entratakseen ehoks vointii suotakoon sen toimia lisää ehdoit voimia.
Vanhana kun joutoaikaa särösoinnut hetkin raikaa jos on löysii piipussa ongelmaisist riipussa. Enkö ällänt varotuksii hituloinut taidoin suksii pito täysin hukassa kosteenoloist sukassa. Lahkeellein äl halli liri metsänpuita kohti kiri anna rauha ruojulle vatupassii, huojulle. Muutkin mokat, - antaa vetää! ei saa kiusail, ukkosetää tällä monii kipeitä jarruumassa ripeitä. Yhä kyllä otatellaan riimivärssyi sotatellaan elinpäiväin iloiksi kestettäviks tiloiksi. Humööriä hörähdellen joskus kiukust törähdellen askel uuteen aukeaa miina, iloon laukeaa.
Elämää on monel raiteel paitsi kaikelt suojakaiteelt vaarat useet vaanivat komentoonsa laanivat. Täytyy menoist huoltapitää antain kelvon rauhas itää siirtämättä sihtiä hukkaamatta ihtiä. Monenlaista reklementtii joit ei kaikkii pidä tenttii rauhanrinne loivana järjelmietti hoivana. Silti lipsuu usein tieltä välttymättä niskahieltä hoterost jos aattelee kompii kupeeil saattelee. Aina hiipein, kodonturvas tukaliinkin ehkpä kurvas yhteisist jos erottuu lahota siin alkaa puu. Hengentainta tarvii ruokkii sillämielel innoin kuokkii rikkaruohoi poistaen useest tuota toistaen.
Pentti Pohjola 20040226 (20040226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu