20040225 Tälleitä


20040225 Luuloil ajaa...

Sotkemalla pirras langat
eestä löytää, kiusanvangat
ilonvirta tyrehtyy
jossakin siis piilee syy.
Omast itsest löytyy vika
hengensaral jössää lika
tuota jos ei puhdista
kaukanahan tuhdista.

Luuloil ajaa, ilman valoi
huutelutta, heipää, haloi
ykskään meit ei kuulisi
tuulensuhuks luulisi.
Pitäis olla, olemassa
iskisi ei joka hassa
nurjaa päälle kääntämät
kipeimmälle sääntämät.

Valonviehe yhä suuri
hämäryydest kertyy muuri
joka järjen taltuttaa
etsii liikaa maltuttaa.
Rikastetaan keitostamme
ryömein ulos peitostamme
ihmiset siin näkevät
pyrintämme väkevät.


20040225 Mielessä vaan...

Toisinaan niin tylsä olo
ahdistaa jop kotikolo
paras paikka elossa
mis ei uloist pelossa.
Niin vaan tahtoo vuosis väsyy
hengenkantti ihan räsyy
vaihtelut kun vähissä
sumeutta nähissä.

Mielessä vaan silleen kokee
-olen nurja, tuota hokee
antain synkil syseitä
lisäellen nyseitä.
Perinjuurin pohtimatta
heikkouttaan tohtimatta
mahikset ne katoaa
ilontulot patoaa.

Kullakin siis omat huolet
leiviskässä, kahdetpuolet
tiirattais sit sorjempaa
olemukselt norjempaa.
Ehkpä kääntyy joskus jutut
unehtuvat, vähänsutut
tukevammil tallailee
sutjakammin mallailee.


20040225 Vähyytensä vääntää...

Aika antaa monet voitot
riippumat, et haikeet soitot
näkymii kun tarkkailee
lovettuneit harkkailee.
Ei ain löydä, ilol juurta
tuntemusta, jylhää, suurta
vaikka haluis heittyä
ruusunkukil peittyä.

Vähyys kun se vääntää rattii
mallaa lähes olois tattii
saamisitta sakeaa
kulunsortin makeaa.
Hipsumista, päiväst iltaan
tukevuut ei tule siltaan
lähdöt paikkaans pakahtuu
-onnimatta, konsti muu.

Järjetöntä varttumista
hätänaruun tarttumista
kosk ei lanka liu-ussa
-helysävelt tiu-ussa.
Otatellaan järjenkanssa
alkaa mallail sujust tanssa
riemu vuorost rötköttää
masunpuolta hötköttää.

Pentti Pohjola 20040225 (20040225) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu